Välissä olemisen vaikeus : Ukrainan kriisin ratkaisemattomuus Johan Galtungin konfliktiteorian valossa
Heiskanen, Kalle (2023)
Heiskanen, Kalle
Lapin yliopisto
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023030730216
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023030730216
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee Ukrainan kriisiä. Julkaisuajankohdastaan huolimatta työssä ei tarkastella Venäjän helmikuussa 2022 aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan, vaan
analyysi rajoittuu aikaan ennen hyökkäystä — tarkemmin vuoden 2019 loppuun. Tutkielma vastaa kysymykseen, miksi Ukrainan kriisiin ei ole löydetty kestävää ratkaisua. Tutkimuskysymystä lähestytään norjalaisen rauhantutkijan Johan Galtungin määrittelemän konfliktiteorian kautta. Työn aineistona on käytetty laajaa kokoelmaa Ukrainan kriisiä, sen kehitystä sekä maan historiaa käsitteleviä teoksia. Aineistoa on vielä täydennetty konfliktista laadituilla sopimusteksteillä, tieteellisillä artikkeleilla, uutistoimistojen julkaisuilla sekä osapuolten poliittisen johdon lausunnoilla. Tutkielman aineisto on analysoitu historitutkimuksen menetelmällisiä työkaluja hyödyntäen.
Tutkielmassa on kolme tuloslukua: 1) konfliktin kansainväliset ristiriidat, 2) Ukrainan kansalliset kiistat sekä 3) jaetun historian ja identiteetin ongelma. Kansainvälisesti tilanne on jäänyt jumiin, koska Venäjä ei hyväksy Ukrainan ulkopoliittisia pyrkimyksiä, eikä Ukraina ole valmis joustamaan suvereenin valtion oikeuksistaan. Rauhanneuvottelutkaan eivät ole edenneet, koska osapuolet eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen jo sovittujen toimien tulkinnoista tai toteuttamisjärjestyksestä. Ukrainassa rauhanpyrkimykset ovat puolestaan jääneet maan sisäisten valtakamppailujen jalkoihin. Poliittinen johto ei ole kyennyt yhdistämään kansaa yhden tavoitteen ja yhteisen tavan taakse ratkaista tilannetta. Lisäksi yhteiskuntaan sisäänrakennettu korruptio ja politiikan taustalla pyörivä oligarkia ovat hyötyneet kriisistä, kun rauhanponnisteluja on voitu käyttää verukkeena korruption vastaisen työn lykkäämiselle. Osaltaan konfliktin ratkaisua on vaikeuttanut myös se, etteivät ukrainalaiset ja venäläiset ole päässeet yhteisymmärrykseen kansakuntien jaetusta menneisyydestä, eikä Venäjä ei ole kyennyt päivittämään valtiollista identiteettiään Neuvostoliiton jälkeiseen aikaan. Työn analyysissä osoitetaan, kuinka kansallisten ja kansainvälisten kiistojen päällekkäisyys on tehnyt Ukrainan kriisistä äärimmäisen hankalan ratkaista. Kun yhtälöön lisätään vielä kansakunnan kokoiset ristiriidat osapuolten historia- ja identiteettikäsityksessä, on kasassa kaikki ainesosat vielä vuosia kestävään konfliktiin.
analyysi rajoittuu aikaan ennen hyökkäystä — tarkemmin vuoden 2019 loppuun. Tutkielma vastaa kysymykseen, miksi Ukrainan kriisiin ei ole löydetty kestävää ratkaisua. Tutkimuskysymystä lähestytään norjalaisen rauhantutkijan Johan Galtungin määrittelemän konfliktiteorian kautta. Työn aineistona on käytetty laajaa kokoelmaa Ukrainan kriisiä, sen kehitystä sekä maan historiaa käsitteleviä teoksia. Aineistoa on vielä täydennetty konfliktista laadituilla sopimusteksteillä, tieteellisillä artikkeleilla, uutistoimistojen julkaisuilla sekä osapuolten poliittisen johdon lausunnoilla. Tutkielman aineisto on analysoitu historitutkimuksen menetelmällisiä työkaluja hyödyntäen.
Tutkielmassa on kolme tuloslukua: 1) konfliktin kansainväliset ristiriidat, 2) Ukrainan kansalliset kiistat sekä 3) jaetun historian ja identiteetin ongelma. Kansainvälisesti tilanne on jäänyt jumiin, koska Venäjä ei hyväksy Ukrainan ulkopoliittisia pyrkimyksiä, eikä Ukraina ole valmis joustamaan suvereenin valtion oikeuksistaan. Rauhanneuvottelutkaan eivät ole edenneet, koska osapuolet eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen jo sovittujen toimien tulkinnoista tai toteuttamisjärjestyksestä. Ukrainassa rauhanpyrkimykset ovat puolestaan jääneet maan sisäisten valtakamppailujen jalkoihin. Poliittinen johto ei ole kyennyt yhdistämään kansaa yhden tavoitteen ja yhteisen tavan taakse ratkaista tilannetta. Lisäksi yhteiskuntaan sisäänrakennettu korruptio ja politiikan taustalla pyörivä oligarkia ovat hyötyneet kriisistä, kun rauhanponnisteluja on voitu käyttää verukkeena korruption vastaisen työn lykkäämiselle. Osaltaan konfliktin ratkaisua on vaikeuttanut myös se, etteivät ukrainalaiset ja venäläiset ole päässeet yhteisymmärrykseen kansakuntien jaetusta menneisyydestä, eikä Venäjä ei ole kyennyt päivittämään valtiollista identiteettiään Neuvostoliiton jälkeiseen aikaan. Työn analyysissä osoitetaan, kuinka kansallisten ja kansainvälisten kiistojen päällekkäisyys on tehnyt Ukrainan kriisistä äärimmäisen hankalan ratkaista. Kun yhtälöön lisätään vielä kansakunnan kokoiset ristiriidat osapuolten historia- ja identiteettikäsityksessä, on kasassa kaikki ainesosat vielä vuosia kestävään konfliktiin.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]