Super(poliittinen) Mario ja vaihtoehdoton euro : miten yhteisvaluutta euro depolitisoitui eurokriisin aikana?

Abstract

Tutkielman tavoitteena on tarkastella yhteisvaluutta euron depolitisoitumista eurokriisin aikana. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on Euroopan keskuspankin entisen åääjohtajan Mario Draghin viralliset puheet, joiden myötä euron ympärille on muodostunut vaihtoehdottomuuden ilmapiiri. Huomio tässä tutkielmassa keskittyy siihen, miten yhteisvaluutta euro on depolitisoitunut eurokriisin aikana.

Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu depolitisoitumisen teoriasta. Sen avulla voidaan tutkia tarkoituksellisesti tuotettuja, mutta usein kyseenalaistamattomia yhteiskunnallisia merkitysrakenteita. Depolitisaatio voidaan ymmärtää poliittisen hallinnan strategiaksi, jonka avulla voidaan muodostaa vaihtoehdottomalta näyttäytyviä ja hegemonisia merkitysrakenteita. Depolitisaation myötä poliittinen vastuu voidaan häivyttää demokraattisen tilivelvollisuuden ulottumattomiin sekä rakentaa näennäisiä konsensuksia poliittisesti vaikeista kysymyksistä. Tutkielman politiikkakäsitys seuraa konfliktiperspektiivistä tulkintaa, jonka mukaan politiikan olemassaolo edellyttää konfliktia ja kiistaa.

Yhteisvaluutta euron yhteydessä vaihtoehtojen puute ja näennäinen konsensus ovat rakentuneet eurokriisin aikana, jonka jälkeen euroalueen taloudellinen kehitys on ollut vaisua. Euroopan keskuspankki on joutunut harjoittamaan epätavanomaista rahapolitiikkaa, ja epäluottamus jäsenmaiden välillä on kasvanut. Näistä syistä huolimatta yhteisvaluutta euron asema taloudellisen integraation edistäjänä on vakiintunut ja muodostunut vaihtoehdottomaksi.

Tämä tutkielma on muodoltaan laadullinen, jonka aineisto koostuu Euroopan keskuspankin entisen pääjohtajan Mario Draghin virallisista puheista vuosilta 2011–2013. Analyysimenetelmänä tutkielmassa on käytetty diskurssianalyysiä, jonka avulla on tutkittu, miten vaihtoehdottomuutta edustavat merkitysrakenteet ovat tuotettu.

Tutkielman tulokset osoittavat, että euron depolitisoituminen on tapahtunut kolmen päädiskurssin myötä. Näitä diskursseja ovat vaihtoehdottomuuden diskurssi, yhteisvastuun diskurssi ja suojelijadiskurssi. Diskurssit kertovat Euroopan keskuspankin olevan poliittisesti aktiivinen toimija, jonka kuvaaminen vain hintavakaudesta huolehtivana instituutiona on harhaanjohtava.