Itsensätyöllistäjän oikeudellisen aseman vaikutus työttömyysturvaan
Jämsén, Anette (2023)
Lapin yliopisto
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023032833656
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023032833656
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa on ollut tarkoitus lainopillisen metodin avulla selvittää, miten itsensätyöllistäjän oikeudellinen asema vaikuttaa tämän oikeuteen saada työttömyysturvaetuuksia. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää miten itsensätyöllistäjän aseman määrittäminen joko työntekijäksi tai yrittäjäksi vaikuttaa työttömyysetuuksien saamiseen sekä miten tätä statusta tulisi arvioida. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää sitä, kenen harkintavaltaan kuuluu arvioida itsensätyöllistäjän status työttömyysturvajärjestelmässä.
Tutkimuksessa on ensinnäkin tutkittu itsensätyöllistäjän käsitettä sekä selvitetty työoikeudellisesta lähtökohdasta työntekijän sekä yrittäjän välistä rajanvetoa työntekijän ja yrittäjän tunnusmerkkien avulla. Tämän jälkeen tutkimuksessa on perehdytty tarkemmin työttömyysturvajärjestelmään sekä sen taustalla vaikuttaviin säännöksiin. Tutkimuksen neljännessä luvussa on käsitelty työttömyysturvaetuuksien niin työvoimapoliittisia kuten myös sosiaalipoliittisia saamisedellytyksiä sekä niiden vaikutuksia itsensätyöllistäjän oikeuteen saada työttömyysturvaetuuksia. Viimeisessä luvussa on käsitelty työttömyysetuuksiin liittyvää harkintavaltaa sekä itsensätyöllistäjän oikeusturvaa ja oikeuksia hakea muutosta hänelle annettuun työttömyysturvaetuuden päätökseen.
Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että itsensätyöllistäjän oikeudellisen aseman määrittämisen työttömyysturvajärjestelmässä työntekijä-palkansaajan sekä yrittäjän välillä tekee TE-toimisto työvoimapoliittisten edellytysten kautta, jonka pohjalta TE-toimisto antaa työvoimapoliittisen lausunnon. Näin ollen itsensätyöllistäjän näkökulmasta työvoimapoliittinen lausunto on ratkaisevassa asemassa, kun arvioidaan itsensätyöllistäjän oikeutta työttömyysturvaetuuksiin. Koska tämänhetkisessä Suomen työttömyysturvajärjestelmässä monistatuksisuus ei ole mahdollista, on itsensätyöllistäjä tiettyjen edellytysten täyttyessä vaarassa menettää kokonaan oikeuden työttömyysturvaan.
Tutkimuksessa on ensinnäkin tutkittu itsensätyöllistäjän käsitettä sekä selvitetty työoikeudellisesta lähtökohdasta työntekijän sekä yrittäjän välistä rajanvetoa työntekijän ja yrittäjän tunnusmerkkien avulla. Tämän jälkeen tutkimuksessa on perehdytty tarkemmin työttömyysturvajärjestelmään sekä sen taustalla vaikuttaviin säännöksiin. Tutkimuksen neljännessä luvussa on käsitelty työttömyysturvaetuuksien niin työvoimapoliittisia kuten myös sosiaalipoliittisia saamisedellytyksiä sekä niiden vaikutuksia itsensätyöllistäjän oikeuteen saada työttömyysturvaetuuksia. Viimeisessä luvussa on käsitelty työttömyysetuuksiin liittyvää harkintavaltaa sekä itsensätyöllistäjän oikeusturvaa ja oikeuksia hakea muutosta hänelle annettuun työttömyysturvaetuuden päätökseen.
Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että itsensätyöllistäjän oikeudellisen aseman määrittämisen työttömyysturvajärjestelmässä työntekijä-palkansaajan sekä yrittäjän välillä tekee TE-toimisto työvoimapoliittisten edellytysten kautta, jonka pohjalta TE-toimisto antaa työvoimapoliittisen lausunnon. Näin ollen itsensätyöllistäjän näkökulmasta työvoimapoliittinen lausunto on ratkaisevassa asemassa, kun arvioidaan itsensätyöllistäjän oikeutta työttömyysturvaetuuksiin. Koska tämänhetkisessä Suomen työttömyysturvajärjestelmässä monistatuksisuus ei ole mahdollista, on itsensätyöllistäjä tiettyjen edellytysten täyttyessä vaarassa menettää kokonaan oikeuden työttömyysturvaan.
Kokoelmat
- Pro gradut [3992]