Mikä haastaa tulevaisuuden avaintaitojen ilmiölähtöisen opettamisen suomalaisessa perusopetuksessa? : opettajien kokemuksia monialaisten oppimiskokonaisuuksien haasteista ja niiden ratkaisemisesta
Vaitinen, Taru (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023032933743
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023032933743
Tiivistelmä
Tulevaisuuden avaintaidot ja niiden opettaminen ovat nykykoulussa suuressa roolissa niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Avaintaidot ovat sellaisia laaja-alaisia taitoja, joita ihmisten uskotaan tarvitsevan vauhdilla kehittyvässä maailmassa. Suomalaisiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin luotiin vuoden 2014 uudistuksen yhteydessä jokaista peruskoulutuksen järjestäjää velvoittavat monialaiset oppimiskokonaisuudet, joiden tarkoituksena on vastata näihin tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Tutkielmassani selvitän opettajien kokemuksia monialaisten oppimiskokonaisuuksien haasteista ja niistä selviämisestä. Keräsin tutkimukseni aineiston teemahaastattelulla ja siihen osallistui kuusi peruskoulun opettajaa.
Tutkimus on laadullinen, fenomenologinen tutkimus. Fenomenologinen tutkimus on kiinnostunut ilmiöistä yksilöiden kokemusten kautta. Aineiston analyysi on toteutettu monivaiheisen fenomenologisen erityistieteen menetelmän mukaisesti.
Erittelin tutkimukseni tuloksia neljässä eri sisältöalueessa, jotka olivat pedagogiset, didaktiset ja rakenteelliset haasteet sekä ratkaisut haasteisiin. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että opettajat kokivat haasteita kaikilla näillä osa-alueilla, mutta eniten kokemuksia oli rakenteellisiin haasteisiin liittyen. Keskeisimmät haasteen kokemukset liittyivät riittämättömään ajan resursointiin monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ja toteutuksessa, oppilaiden osallistamiseen, yhteisopettajuuteen sekä uudenlaiseen pedagogiseen lähestymistapaan (ilmiölähtöisyys, eheyttäminen). Ratkaisuissa korostui monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen osana lukujärjestystä, yksittäisten oppiaineiden tunneilla. Myös yhteistyö nähtiin voimavarana haasteiden ratkaisemisessa.
Tutkielman johtopäätöksenä totean, että selkeitä toimintamalleja ja ohjeistuksia monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamiseen kaivataan edelleen. Lisäksi esihenkilön tukea ja työajan resursoimista uudenlaisen pedagogisen lähestymistavan oppimiseen ja toteuttamiseen kaivataan.
Tutkimus on laadullinen, fenomenologinen tutkimus. Fenomenologinen tutkimus on kiinnostunut ilmiöistä yksilöiden kokemusten kautta. Aineiston analyysi on toteutettu monivaiheisen fenomenologisen erityistieteen menetelmän mukaisesti.
Erittelin tutkimukseni tuloksia neljässä eri sisältöalueessa, jotka olivat pedagogiset, didaktiset ja rakenteelliset haasteet sekä ratkaisut haasteisiin. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että opettajat kokivat haasteita kaikilla näillä osa-alueilla, mutta eniten kokemuksia oli rakenteellisiin haasteisiin liittyen. Keskeisimmät haasteen kokemukset liittyivät riittämättömään ajan resursointiin monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ja toteutuksessa, oppilaiden osallistamiseen, yhteisopettajuuteen sekä uudenlaiseen pedagogiseen lähestymistapaan (ilmiölähtöisyys, eheyttäminen). Ratkaisuissa korostui monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen osana lukujärjestystä, yksittäisten oppiaineiden tunneilla. Myös yhteistyö nähtiin voimavarana haasteiden ratkaisemisessa.
Tutkielman johtopäätöksenä totean, että selkeitä toimintamalleja ja ohjeistuksia monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamiseen kaivataan edelleen. Lisäksi esihenkilön tukea ja työajan resursoimista uudenlaisen pedagogisen lähestymistavan oppimiseen ja toteuttamiseen kaivataan.
Kokoelmat
- Pro gradut [3984]