Fenomenografinen tutkimus sosiaali- ja terveysalan hallinnon työntekijöiden käsityksistä palautekulttuurista

Abstract

Tässä tutkielmassa käsittelen fenomenografisen metodin avulla työntekijöiden käsityksiä palautekulttuurista. Perehdyin palautekulttuurin akateemisen keskustelun kenttään ja tarkastelin aiempien tutkimusten tuloksia suhteessa omaan tutkimukseeni tuloksiin.

Teetin tutkimuksen erääseen suomalaisen kaupungin sosiaali- ja terveysalan hallinnon yksikköön. Keräsin tutkimukseni aineiston kyselylomakkeilla, joista sain määrällistä ja laadullista aineistoa.

Aineiston analyysin myötä työntekijöiden käsitykset palautekulttuurista on jaettavissa neljään osaan. Nämä neljä osaa ovat vertikaalinen ja horisontaalinen palaute epävirallisissa ja virallisissa palautekanavissa, palautteen laadun merkitys palautteen antamiseen ja saamiseen, sosiokulttuuristen ja persoonakohtaisten tekijöiden merkitys palautteeseen ja lopuksi systemaattiset palautekäytännöt.

Löytämäni tulokset vahvistivat aiempien tutkimusten näkemyksiä liittyen palautteenantajan rooliin joko esihenkilönä tai psykologisesti läheisenä ihmisenä. Samoin vahvistui ajatus palautteesta tunnepitoisena informaationa. Tämä tunnepitoisuus liittyy erityisesti palautteen antamiseen. Erityisesti korjaava palaute voidaan jättää antamatta, sillä pelätään palautteensaajan reaktiota. Tähän samaan tematiikkaan liittyy työntekijöiden käsitys siitä, että he antavat ja saavat enemmän positiivista palautetta korjaavaan verrattuna. Lisäksi tutkimukseni myötä vahvistui ajatus siitä, että työpaikoilla ja työyhteisöillä on merkittävä rooli liittyen niihin rakenteisiin, joiden avulla palautetta annetaan ja saadaan.