"Pelit olivat maailma, jossa omilla toimillaan pystyi vaikuttamaan enemmän kuin normaalissa arjessa" : diskurssianalyysi aikuisista digipelaajista mediassa

Abstract

Digitaalinen pelikulttuuri on lisääntynyt ja yhä useampi aikuinen pelaa erilaisia digitaalisia pelejä. Aikuisten digipelaamista ilmiönä ja miten media siitä puhuu, ei kuitenkaan ole tutkittu vielä kovin paljon. Pro Gradu -tutkimuksessani tarkastelen, miten aikuiset digipelaajat asemoidaan valtamediassa. Tutkimusaineistoni koostuu Ylen aikuisten pelaamista koskevista uutisartikkeleista vuosilta 2017-2021. Tutkimukseni tavoitteena on lisätä ymmärrystä aikuisten digipelaamisesta ilmiönä aineistossa rakentuvien diskurssien ja valtasuhteiden, kuten subjektipositioiden avulla. Tutkimukseni analyysimenetelmänä käytän diskurssianalyysiä, jonka avulla tarkastelen merkitysten rakentumista nimenomaan sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksen näkökulmasta. Ymmärrän siis sosiaalisen konstruktionismin siten, että käyttämämme kieli rakentaa jatkuvasti muuttuvia merkityksiä.

Tutkimukseni tuloksena esittämäni diskurssit rakentavat kuvaa aikuisten digitaalisesta pelaamista moniulotteisena ilmiönä. Riippuvuus -diskurssi, eskapismi -diskurssi, harrastaja -diskurssi, hyöty -diskurssi sekä tasa-arvo -diskurssi rakentavat kaikki hyvin erilaista kuvaa pelaamisesta, mutta niissä on myös yhtymäkohtia toisiinsa. Riippuvuus -diskurssiin linkittyvässä passiivisen addiktin -subjektipositiossa pelaaja asemoidaan passiiviseksi addiktiksi, jonka elämää pelit hallitsevat. Todellisuuspakenija pakenee arjen haasteita pelaamiseen tai yksinkertaisesti vain kokee pelaamisen mielekkäämmäksi kuin arkisen puurtamisen. Pelit ovat keino paeta toiseen maailmaan, jossa kaikki on mahdollista. Aktiiviharrastaja suhtautuu pelaamisen nostalgioiden lapsuusmuistoja ja yhteisöllisiä pelihetkiä. Pelaaminen on harrastus muiden velvollisuuksien ohella ja tärkeä osa omaa identiteettiä. Ammattiurheilija on nimensä mukaisesti pelaamisen rautainen ammattilainen, jonka elämäntavat ovat kuin urheilijalla ja pelaaminen on työtä. Moderni hyötyjä käyttää pelejä kuntoutuksen tukena, ja pelit ovat positiivisen merkityksen saavia hyötypelejä eivätkä ajanhukkaa. Puolustaja-aktivisti puolustaa kaikkien oikeutta pelata ja pelien saavutettavuustekijöitä oli kyseessä sitten minkä ikäinen henkilö tahansa. Se nostaa esiin myös pelien ja pelikulttuurin vaiettuja epäkohtia kuten häirintää, kiusaamista ja syrjintää.

Aikuisten pelaajien asemointia mediassa on tutkittu melko vähän, mutta tutkimukseni rakentaa samantapaisia pelaajien asemointeja, joita mediassa on ollut vallalla myös aiemmin. Passiivinen addikti kuvastaa vanhaa nörttistreotypiaa, kun taas ammattiurheilija rikkoo sitä. Pelien käyttäminen kuntoutuksen välineenä on tuonut esiin myös uudenlaisia asemointeja. Tasa-arvo -diskurssissa esiintyvän puolustaja-aktivistin -subjektipositio on yllättävä uutuus, joka varmasti osittain myös heijastuu yhteiskunnalliseen keskustelukulttuurin muutokseen ja parempaan tietoisuuteen tasa-arvo ja saavutettavuustekijöistä.