”Sinällään työttömyys voi olla parasta mitä ihminen voi kokea” : työttömien kokemuksia toivosta ja elämän merkityksellisyydestä Työttömien kirjoituskilpailun tarinoissa

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää kuinka työttömät ovat kokeneet toivon, elämän merkityksen ja voimaantumisen työttömyytensä aikana. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli selvittää kuinka viranomaiset voivat tukea työtöntä toivon ja elämän merkityksen löytymisessä sekä voimaantumisen prosessissa. Tutkimuksen aineistona on Työttömän tarina -kirjoituskilpailu 2018 (aineisto FSD3393 valtakunnallisesta Tietoarkistosta). Alkuperäinen aineisto koostuu 165 työttömän kirjoittamasta tarinasta, josta valikoitui tutkimustehtävän perusteella 81 tarinaa tutkimuksen tarkempaan analyysiin. Tutkimusta ohjaa fenomenologinen tutkimusote. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Toivon monet ilmiasut tulivat esiin työttömien tarinoissa. Toivo näkyi uskona hyvään tulevaisuuteen ja jokaisen yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Toivoa herättivät tärkeät ihmissuhteet. Perheen ja muiden läheisten lisäksi muita tärkeitä ihmissuhteita löydettiin vertaistukiryhmistä ja viranomaisten parista. Voimaantumista kuvattiin työttömien kirjoituksissa henkilökohtaisen vastuunoton lisäksi elämänhallintana ja vahvuuksiin keskittymisenä. Työttömien tarinoissa korostui kaksi keskeistä elämänhallinnan näkökulmaa; oman talouden hallinta sekä oman ajan hallinta. Työttömät kuvasivat löytäneensä omia vahvuuksiaan esimerkiksi harrastusten parista. Taide ja käsityöt tuovat iloa, mutta lisäksi niiden koettiin vievän pois ylimääräistä aikaa ja ahdistusta. Lemmikit, liikuntaharrastukset, elokuvat, musiikki ja kirjoittaminen olivat melko tyypillisiä harrastuksia. Toivo lisää toimintakykyä ja hyvinvointia, mikä tekee mielekkään elämän rakentamisesta helpompaa. Työttömien kirjoituksista ilmeni, että mielekkyyttä elämään toivat ympärillä olevat läheiset, lapset ja lapsenlapset, lemmikit sekä ylipäätään mahdollisuus tehdä asioita, joihin töissä käydessä ei ole ainakaan riittävästi aikaa (harrastukset, matkustelu, opiskelu, vapaaehtoistyö).

Tutkimusaineistosta ilmeni, että sosiaalityöntekijä voi tukea työtöntä mielekkääseen elämään hyödyntämällä toipumisorientoivaa työotetta. Mielekäs ja antoisa elämä koostuu yksilöllisitä valinnoista, joihin työntekijä tukee ja ohjaa. Sosiaalityöntekijä auttaa työtöntä löytämään omia voimavarojaan ja suunnittelemaan omaa elämänkulkuaan. Toipuminen näkyy muutoksena, joita työntekijä voi edistää tarjoamalla sopivia palveluita. Sosiaalijärjestelmän tulee osaltaan mahdollistaa palveluiden järjestäminen.