Yhdenvertaisuuden ja yksilöllisen harkinnan välinen punninta Kelan perustoimeentulotukiratkaisuissa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten vaatimuksia yhdenvertaisuudesta ja yksilöllisestä harkinnasta punnitaan keskenään Kelan perustoimeentulotukiratkaisuissa. Perustoimeentulotuki on sosiaaliturvaan kuuluva viimesijainen taloudellinen etuus, joka turvaa yksilön ja hänen perheensä ihmisarvoisen elämän edellyttämää välttämätöntä toimeentuloa. Perustoimeentulotuen toimeenpano on kuulunut vuodesta 2017 alkaen välilliseen julkishallintoon kuuluvan Kelan vastuulle.

Perustoimeentulotuki on tarveharkintainen etuus, joten tuen myöntämiseen liittyy harkintavaltaa. Tukioikeuden selvittäminen edellyttää tuen hakijan kokonaistilanteen kartoittamista sekä tuen tarpeen arviointia tapauskohtaisesti yksilöllisten olosuhteiden perusteella. Yksilöllisen harkinnan ohella ratkaisutoiminnassa on huomioitava vaatimus yhdenvertaisuudesta, joka edellyttää hakemusten yhtäläistä ja tasapuolista kohtelua sekä johdonmukaista ratkaisukäytäntöä. Jokaisen perustoimeentulotukihakemuksen yhteydessä on harkittava erikseen näiden vastakkaisten vaatimusten välinen tasapaino siten, että kumpikin toteutuisi mahdollisimman täysimääräisesti.

Perustoimeentulotuen etuuskäsittelijällä olevan harkintavallan laajuus punninnassa riippuu lähtökohtaisesti oikeussäännösten täsmällisyydestä ja selkeydestä. Punninnassa sopivan tulkinta- tai ratkaisuvaihtoehdon valintaa ohjaavat oikeuslähteiden väliset hierarkiasäännöt, oikeus- ja tulkintaperiaatteet, sosiaaliturvan tavoitteet, vakiintunut käytäntö sekä Kelan sisäiset ohjeistukset. Ulkoapäin vaikuttavien tekijöiden ohella perustoimeentulotuen ratkaisutoimintaan vaikuttavat etuuskäsittelijöiden oikeudenmukaisuuskäsitykset, koulutustausta ja arvomaailma sekä tuen hakijan oma myötävaikutus.

Yhdenvertaisuuden ja yksilöllisen harkinnan välisessä punninnassa huolehditaan tuen hakijan oikeusturvasta ennakolta säätämällä harkintavallan väärinkäytöstä a hyvän hallinnon takeista. Mikäli punninnassa kuitenkin päädytään lainvastaiseen tai epäoikeudenmukaiseen ratkaisuun, asiakkaalla on käytettävissä jälkikäteisiä oikeussuojakeinoja, joita ovat oikaisuvaatimus Kelalle ja valitus hallintotuomioistuimelle. Lisäksi ylimmät laillisuusvalvojat ja Kelan sisäinen valvonta tarkkailevat punnintaratkaisujen oikeellisuutta.