Työssään laittomasti uhattujen sosiaalityöntekijöiden kokemuksia oikeudellisesta prosessista ja prosessin aikaisesta tuesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tehtävänä on tarkastella sosiaalityöntekijöiden kokemuksia oikeudellisesta prosessista ja siihen saamastaan tuesta sen jälkeen, kun heitä on uhattu laittomasti työtehtävän yhteydessä. Tutkimus viittaa osittain ennen lokakuussa 2021 voimaan tulleeseen rikoslain uudistukseen, jonka myötä laiton uhkaus on muuttunut yksilöoikeudellisesta asiasta virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi.

Sosiaalityöntekijän julkinen valta, laiton uhkaus, sekä oikeusturva muodostivat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Tutkimuskysymykset ovat: 1.) Miten rikosoikeudellista prosessia läpikäyneet sosiaalityöntekijät kuvailevat kokemustaan? 2.) Kuinka sosiaalityöntekijät ovat saaneet tukea uhkauksen vuoksi aloittamaansa oikeusprosessiin? Kysymysten avulla pyritään etsimään vastaus siihen, millaisena haastateltavat sosiaalityöntekijät ovat kokeneet laittoman uhkauksen, mikä on saanut heidät tekemään asiasta rikosilmoituksen ja millaisena he kuvailevat läpikäytyä kokemusta prosessistaan. Tutkimuksen tavoite on myös selvittää, minkälaisena työnantajan ja työorganisaation antama tuki on koettu, sekä millaisena tuki on näyttäytynyt käytännössä.

Tutkimus on toteutettu haastattelemalla neljää sosiaalityöntekijää, jotka ovat kokeneet laittoman uhkauksen ja käyneet tämän vuoksi läpi oikeusprosessia ainakin osittain. Haastattelut olen tehnyt teemahaastatteluna. Analysoin aineistoa fenomenologis-hermeneuttisen analyysin avulla. Fenomenologis-hermeneuttisessa tutkimussuuntauksessa pyritään tuomaan esille kokemuksellisuuden ymmärtäminen, sekä tulkinta tutkijan aiheeseen liittyvän ennakollisen ymmärryksen reflektoinnilla. Aineistoa olen analysoinut aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijät ovat erityisesti päätösvaltansa vuoksi alttiita työssään kohtaamaan laittomia uhkauksia ja jokainen kokee saadun uhkauksen omalla, yksilöllisellä tavallaan. Kaikki haastateltavat pitivät tärkeänä uhkausten suhteen nollatoleranssia ja oikeusprosessin läpikäymistä. Tulosten mukaan uhkauksen sattuessa tapahtunutta on jollain tasolla käyty läpi työyhteisöissä. Sosiaalityöntekijät ovat kuitenkin kokeneet käyneensä oikeusprosessin yksin saamatta siihen työnantajan tukea tai ohjausta. Laittomaan uhkaukseen ja oikeusprosessin liittyy moninaisia oheisvaikutuksia, joita työssään uhatut sosiaalityöntekijät mainitsevat. Kokemuksella on ollut osalle vaikutusta esimerkiksi sosiaalialalla pysymiseen ja koettuun työhyvinvointiin.