"Toivoa on ja tehty työ tulee kannattamaan" : toivo päämäärinä, polkuina ja toimijuutena mielenterveystyön ammattilaisten tulevaisuuskirjeissä.

Abstract

Tämän tutkielman aiheena on toivo. Toivoa tarkastellaan työelämän kontekstissa ja työntekijän kokemana. Toivon tieteellistä tutkimusta on perinteisesti harjoitettu hoitotieteissä, potilaan kuntoutumisen näkökulmasta. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten toivo on sen sijaan jäänyt tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Tutkielman tavoitteena on selvittää miten mielenterveystyön ammattilaisten kokema toivo rakentaa mielenterveysalan tulevaisuudenkuvaa heidän kertomanaan. Kohdejoukkona toimivat kokemusasiantuntijayhteistyöstä kokemusta omaavat mielenterveystyön ammattilaiset. Tutkimuksen teoreettisina silmälaseina käytetään toivon teoriaa, psykologisen pääoman käsitettä sekä toivon johtamisesta saatua tutkimustietoa.

Tutkielma on narratiivinen laadullinen tutkimus. Aineistonkeruu toteutettiin kirje tulevaisuudesta -menetelmällä, lähettämällä kirjoituskutsuja mielenterveysalan ammattilaisille. Aineisto koostuu yhdeksästä tulevaisuuskirjeestä. Kirjeet analysoitiin tulevaisuuskirjeiden kaksivaiheista, aineistolähtöistä analyysimenetelmää mukaillen. Ensimmäisessä vaiheessa kertomuksista analysoitiin narratiivisia prosesseja, toisessa kertomusten sisältämiä teemoja. Analyysin tuloksena saatiin kolme tapaa, joilla kertomukset rakensivat mielenterveysalan tulevaisuutta. Ensinnäkin kertomukset osoittivat ammattilaisten toivolle tärkeät sisäiset sekä ulkoiset tekijät ja toiseksi toivotun kehityskulun tärkeimmät osatekijät. Kolmanneksi kertomukset rakensivat kokonaisvaltaisen tulevaisuudenkuvan ja avasivat sen merkityksen.

Muutosmatkalla ammattilaisten toivoa tukivat itseluottamus, luottamus tulevaan, rakkaus ja sitoutuminen omaan työhön, pitkäjänteisyys sekä uskallus unelmoida. Työyhteisöiltään he odottivat kollegiaalisuuden osoittamista, hyvää johtamista ja kannustavaa ilmapiiriä. Myönteiselle kehityskululle oli oleellista saavuttaa neljä päämäärää: Kokemusasiantuntijatoiminnan laajentuminen ja -koulutuksen kehittyminen, hoitomallin siirtyminen toipumisorientaatiosta tuttuja periaatteita kohti sekä stigman hälventyminen. Vaikka ammattilaiset uskoivat jo saavutetun myönteisen kehityksen jatkumiseen, nähtiin asennemuutos välttämättömänä. Vain siten käytänteet työyhteisöissä, johtamisessa, poliittisessa päätöksenteossa, asiakastyössä sekä koko yhteiskunnassa kehittyisivät kestäviksi. Se edellytti samojen arvojen ja saman arvostavan ihmiskäsityksen jakamista. Lopulta kertomuksissa rakentui Mahdollisuuksien Tulevaisuus, joka tarjosi entistä paremmat mahdollisuudet mielen hyvinvoinnille ja ihmisyydelle. Tulokset ovat hyödynnettävissä erityisesti mielenterveyssektorin kehittämistyössä sekä laajemminkin eri alojen organisaatioissa työyhteisöjen toivon johtamisessa.