Sisarus, lapsi ja väkivallan uhri : uhrien sisarusväkivaltakokemukset perhesysteemissä
Jyläskoski, Nenna (2023)
Jyläskoski, Nenna
Lapin yliopisto
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023050340751
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023050340751
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma keskittyy uhrien sisarusväkivaltakokemuksiin perhesysteemissä. Tutkielman tarkoitus on lisätä tietoa sisarusväkivallasta, tuoda esiin uhrien ääni ja tutkia ilmiötä perheen merkityksen kautta. Näkökulma määrittyi perhesysteemiteorian kautta, joka on systeemiteoriasta juontunut perheeseen keskittyvä teoria. Perhesysteemiteoria ohjasi tarkastelemaan yksilöä osana systeemiä, osasysteemejä ja vuorovaikutusta systeemien eri osapuolten välillä. Koti, perhesuhteet ja sisarussuhteet nostettiin merkittäviksi käsitteiksi ja tarkastelun kohteeksi. Sisarusväkivaltaa tarkasteltiin kolmen väkivallan muodon kautta, joita olivat fyysinen, henkinen ja seksuaalinen väkivalta. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla ja koska tietoa luotiin ihmisten kokemusten perusteella, vaikutti taustalla fenomenologinen tutkimussuuntaus. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisena sisällönanalyysinä etsimällä yhteneviä teemoja, vertailemalla ainestoa aikaisempaan tutkimukseen ja jaottelemalla kokemuksia eri luokkiin.
Sisarusväkivaltaa kokeneet kertoivat toistuvista ja arkisista väkivallan teoista, jotka loivat epävarman pelon ilmapiirin kotiin. Väkivallalla hallittiin ja peloteltiin uhria. Perheen merkitystä tarkasteltaessa erityisesti vanhemmille annettu merkitys oli keskeinen. Vanhemmat kuvattiin passiivisina väkivallan mahdollistajina. Uhrit nimesivät vanhempien passiivisuuden syyksi vähättelevän suhtautumisen, voimavarat ja tietoisuuden. Uhrin ja muiden sisarusten välinen osasysteemi oli vaihteleva. Sisarusväkivaltaa kokeneet pohtivat myös väkivallan syitä. Syyt liittyivät kodin olosuhteisiin, tekijän ominaisuuksiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin. Johtopäätöksissä on tunnistettu jatkotutkimuksen tarve erityisesti intersektionaalisuuden ja perheen näkökulmasta. Tutkimuksen tärkein löydös on vanhempien jakautuminen passiiviseen ja aktiiviseen ja sen merkitys uhrille ja hänen perhesuhteilleen. Toinen merkittävä löydös on sisarusväkivallan kokonaisvaltainen vaikutus lapsen arkeen. Johtopäätöksissä korostetaan vanhempien velvollisuutta taata lapselleen turvallinen kasvuympäristö.
Sisarusväkivaltaa kokeneet kertoivat toistuvista ja arkisista väkivallan teoista, jotka loivat epävarman pelon ilmapiirin kotiin. Väkivallalla hallittiin ja peloteltiin uhria. Perheen merkitystä tarkasteltaessa erityisesti vanhemmille annettu merkitys oli keskeinen. Vanhemmat kuvattiin passiivisina väkivallan mahdollistajina. Uhrit nimesivät vanhempien passiivisuuden syyksi vähättelevän suhtautumisen, voimavarat ja tietoisuuden. Uhrin ja muiden sisarusten välinen osasysteemi oli vaihteleva. Sisarusväkivaltaa kokeneet pohtivat myös väkivallan syitä. Syyt liittyivät kodin olosuhteisiin, tekijän ominaisuuksiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin. Johtopäätöksissä on tunnistettu jatkotutkimuksen tarve erityisesti intersektionaalisuuden ja perheen näkökulmasta. Tutkimuksen tärkein löydös on vanhempien jakautuminen passiiviseen ja aktiiviseen ja sen merkitys uhrille ja hänen perhesuhteilleen. Toinen merkittävä löydös on sisarusväkivallan kokonaisvaltainen vaikutus lapsen arkeen. Johtopäätöksissä korostetaan vanhempien velvollisuutta taata lapselleen turvallinen kasvuympäristö.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4439]