Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia valmiuksistaan toteuttaa inklusiivista kasvatusta

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää, millaisia Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden käsitykset inklusiivisesta kasvatukset ovat ja millaisiksi he kokevat omat valmiutensa vastata sen vaatimuksiin. Tutkimusmenetelmäksi valitsin fenomenografisen tutkimuksen. Aineisto on kerätty sähköisen kyselyn avulla Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoilta, jotka ovat suorittaneet erityispedagogiikan pakollisen kurssin, mutta eivät ole valinneet erityispedagogiikkaa sivuaineeksi.

Inklusiivista kasvatusta käsitellään vastauksissa kolmesta näkökulmasta: oppimisympäristön, opetuksen kehittämisen sekä osallisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Vastaajat näkevät inklusiivisen kasvatuksen tavoitteena olevan kaikille yhteinen koulu. Suurin osa vastaajista on sitä mieltä, että pelkästään yhteinen ympäristö ei riitä, vaan aito inkluusio koulussa vaatii oppimisen ja osallisuuden esteiden vähentämistä sekä riittävän tuen tarjoamista. Inklusiivinen kasvatus nähdään myös keinona yhdistää eri oppiaineita ja luoda niistä uusia kokonaisuuksia, mikä eroaa aiempien tutkimusten tuloksista.

Tutkimustulosten perusteella Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijat kokevat valmiutensa inklusiiviseen kasvatukseen pääosin heikoiksi. Opiskelijoiden mukaan inklusiivinen kasvatus vaatii opettajalta aiempaa enemmän yhteistyötaitoja, vahvaa tietoperustaa ja kognitiivisia taitoja sekä monikulttuurista osaamista. Myös erityispedagogisen osaamisen tarve nähdään aiempaa suurempana. Suurimmat puutteet valmiuksissa liittyvät erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opettamiseen, sillä käytännön kokemus on vähäistä. Valmiudet eriyttämiseen sen sijaan ovat hyvät. Tulosten perusteella harjoittelut ovat tehokas tuki valmiuksien kehittymiselle, mutta koulutusta pedagogisten asiakirjojen laadintaan tarvitaan lisää