Lapsen tuen tarpeiden määrittely lastensuojelun sijaishuoltopaikan muutoksessa

Abstract

Tutkielmassa tarkasteltiin sitä, miten sosiaalityöntekijät kuvaavat lasten tuen tarpeita ja perustelevat sijaishuoltopaikan muuttamisen vastaavan lasten tarvitsemaan tukeen. Aineistona on lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden laatimat sijaishuollon muutospäätösasiakirjat kaupungista x. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa sijaishuoltopaikkojen muutospäätöksistä koostuvaa dokumenttiaineistoa analysoidaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkielman toimintaympäristö on lastensuojelu, ja siellä erityisesti huostaanotto ja sijaishuolto sekä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän rooli. Lapsen tuen tarpeiden toteutumista tarkastellaan lapsen edun, oikeuksien ja osallisuuden käsitteiden kautta.

Tutkimustuloksissa vajaa puolet sijaishuoltopaikan muutospäätöksistä oli sellaisia, joissa lapsen tuen tarpeet liittyivät käyttäytymishaasteisiin, mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Huostaanottojen keskittyessä nuoriin, joilla on edellä mainittuja ongelmia lisääntyvät sijaishuoltopaikkojen muutostarpeet merkittävästi. Kaikki sijaishuoltopaikan muutospäätökset eivät kuitenkaan johdu siitä, että lapsen asiat olisivat nykyisessä sijaishuoltopaikassa huonosti tai sijoituspaikka ei vastaisi lapsen tuen tarpeisiin. Osa muutospäätösten syistä on rakenteellisia, jotka johtuivat aikuisten tarpeista tai huostaanoton perusteet eivät enää täyttyneet ja lapsen tilanteessa alettiin valmistella huosttaanoton purkamista.

Sosiaalityöntekijät kuvasivat lapsen tuen tarpeita moninaisesti sijaishuoltopaikan muutospäätöksissä ja perustelivat niitä erityisesti lapsen edun kautta. Päätösten perustelut pohjautuivat lainsäädäntöön ja lapsen tuen tarpeiden arviointiin, jotka tulivat päätöksissä selvästi esille. Lasten osallisuus sijaishuoltopaikan muutoksessa näkyi heikosti sijaishuoltopaikan muutospäätöksissä. Lapsen osallisuus ilmeni lasten kuulemisissa, mutta ei juurikaan päätöksissä.