Minimalistinen vaatekaappi : autoetnografia yhden garderobin minimalisoinnista

Abstract

Minimalismi tarkoittaa sekä yksinkertaisuuden tyylisuuntausta muotoilussa ja taiteessa että kulutuksenvastaista, vapaaehtoisen yksinkertaistamisen elämäntyyliä. Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus, joka käsittelee minimalismia vaatekaapin kontekstissa. Aihetta tutkitaan autoetnografisella, vaatekaappitutkimuksen metodilla. 100-päiväisen empiirisen tutkimusjakson ajan minimalisoitiin eli poistettiin yksi vaate päivässä käyttövaatekaapista. Tutkimusaineistoksi kerättiin päiväkirjamerkintöjä. Poistojakson aikana kerättyä tutkimusaineistoa lähestytään fenomenologis-hermeneuttisella sisältöanalyysilla etsien vastauksia siihen, mikä on minimalistiseksi karsittu garderobi, sekä millainen minimalisoinnin prosessi on kokemuksena. Tuloksena voidaan todeta, että vaatekaapin minimalisointi on aluksi keventävä kokemus, ja ylimääräisen tunnistaminen sekä siitä luopuminen on tapahtumana vapauttava. Kun yksilöllinen, vaatteiden määrällisen sopivuuden raja lähestyy, kääntyy minimalisoinnin kokemus negatiivisemmaksi. Äärimmilleen minimalisoitua vaatekaappia ei koettu toimivaksi.

Kestävän kuluttamisen näkökulmasta tutkimusaineistosta haettiin vastauksia siihen, miten minimalistiset vaatekaappikäytännöt muuttavat käyttäjän vaatesuhdetta ja kulutuskäyttäytymistä. Tuloksena saadaan, että minimalisointi vahvistaa yksilön muodostamia, tärkeäksi koettuja vaatesuhteita sekä löyhentää sidoksia vähemmän merkityksellisiin tai vähälle käytölle jääneisiin vaatekappaleisiin. Vaatteisiin on minimalisoinnin myötä helpompi suhtautua tarpeen ohjaamina käyttöesineinä. On siis mahdollista, että minimalisointi edistää kestävän vaatteiden kuluttamisen käytäntöjä. Itselle sopivan kokoinen vaatekaappi on vaaterutiinien kannalta parempi, ja minimalisoitu vaatekaappi voi vähentää vaatteiden ostamista, mutta se vaikuttaisi edellyttävän tyytyväisyyttä siihen, mitä jo omistaa. Tyytyväisyys omia vaatteita kohtaan todennäköisesti kasvaa, kun käyttövaatekaappia minimalisoidaan.

Minimalism is a genre of simplifying in arts and design but also a lifestyle of anticonsumerism and voluntary simplicity. This thesis is a case study and takes minimalism to the context of one’s wardrobe. The subject was examined through methodologies of autoethnographic and wardrobe studies. During a 100 days long empirical study period a wardrobe was minimalized by removing one piece of clothing each day. Journal material was gathered about the items and the decluttering experience. A phenomenology-hermeneutic content analysis method was adopted to find answers to questions of what a minimalistic wardrobe is and what a person goes through while minimizing. As a result was found that as one sees more clear the useless and experiences the positive results of decluttering the experience of minimizing is lightening and freeing. But as soon as decluttering comes closer to one’s personally optimal amount of clothing, turns the experience more negative. An extremely minimalistic wardrobe was proved unfunctional.

From the sustainable consumption point of view were examined answers for a relation of minimalistic clothing routines, consumer behavior and the changing relationship between one and fashion goods. The result was that minimalizing strengthens relations with personally important pieces of clothing and loosens bonds with less important ones that get minimal use in daily basis. It is easier to handle clothes as utility articles in and after an experience of minimalizing. Therefore it is possible that minimalistic approach to one’s wardrobe supports practices of sustainable consumption. A customized wardrobe that has no more than items that are sufficient for a person is better for daily clothing chores and can reduce the amount of clothing purchases. Apparently, that to happen is satisfaction required for the already owned possessions. The satisfaction for one’s wardrobe is likely to rise when the wardrobe in use is being minimalized.