Peruskoulun rehtoreiden kokemuksia koulujen lakkauttamisilmiöstä

Abstract

Tutkimukseni tarkoitus on selvittää peruskoulun rehtoreiden omakohtaisia kokemuksia muutosjohtajana koulujen lakkauttamisilmiöstä. Tutkimuksessani haastattelin viittä peruskoulun rehtoria teemahaastattelun menetelmin. Haastattelujen jälkeen litteroin haastatteluvastaukset.

Rehtoreiden mielestä koululiitokset pitää suunnitella ja perustella etukäteen hyvin, ja antaa suunnittelulle riittävästi aikaa. Suunnitelmista tiedottamisen pitää tavoittaa kaikki asianomaiset henkilöt. Tulevan koulun henkilökunta pitää olla tiedossa ja pysyvää jo suunnittelun alkuvaiheessa. Haastavaa koululiitoksen toteuttamisessa olivat kuntapäättäjiltä ja rehtorin omilta esimiehiltä tulevat epäselvät ohjeet rehtori- ja henkilökuntavalinnoista, jotka saattoivat vaihtua nopeasti. Rehtoreiden kokemukset koululiitoksesta olivat vaihtelevia. Jotkut rehtorit suhtautuivat pelkästään positiivisesti koululiitokseen; varsinkin jos saivat itse suunnitella omaa kouluaan. Useimpien rehtoreiden henkilökunta sopeutui alkuhankaluuksien jälkeen hyvin. Koululiitoksissa tuli kuitenkin ilmi ongelmia lähinnä opettajien sopeutumisessa. Tutkimuksessani oli myös rehtoreita, jotka olivat kokeneet useita epäonnistuneita koululiitoksia, ja jotka suhtautuivat liitoksiin negatiivisesti. Rehtorit painottivat työnohjauksen ja työyhteisöpalaverien tärkeyttä työssä jaksamiseen ja yhteisten pelisääntöjen luomiseen.

Uusina tutkimustuloksina, joista aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole mainintaa, olivat vaikeudet ala- ja yläkoulun opettajien yhteistyössä. Yläkoulun aineenopettajat eivät rehtoreiden mielestä olleet luokanopettajien tavoin valmiita yhteistyöhön sekä erilaisiin projekteihin. Alakoululla oli vaikeuksia totutella yläkoulun erilaisiin vapauksiin, mistä aiheutui hämmennystä. Tämä vaati yhteistyöpalavereita ja jopa työpsykologin palveluja.