Potilaan oikeus riittäviin terveyspalveluihin ja genomitiedon hyödyntäminen osana potilaan yksilöllistettyä hoitoa
Hannula, Ella (2023)
Hannula, Ella
Lapin yliopisto
2023
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061856295
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061856295
Tiivistelmä
Oikeus riittäviin terveyspalveluihin on turvattu perustuslaissa. Riittävyyttä ei lainsäädännössä ole suoraan määritelty, joka on johtanut erilaisiin tulkintoihin ja tämän myötä eritasoisiin terveyspalveluihin. Tutkimuksessani selvitän, minkälainen hoito voidaan määritellä oikeudellisesti riittäväksi. Lisäksi tutkin sitä, voidaanko yksilöllistetyn lääketieteen tarjoamista potilaalle pitää perusteltuna. Tutkimuksen aiheen luonteesta johtuen tutkittavaksi tulevat mm. perus- ja potilaanoikeuksien lisäksi kustannuksiin, priorisointiin sekä eettisiin teemoihin liittyvät kysymykset. Tutkielma on toteutettu lainopillista metodia käyttäen.
Tammikuusta 2023 lähtien julkisen terveydenhuollon tarjoamisvelvollisuus on siirtynyt kunnilta hyvinvointialueille. Riittävän hoidon määrittelyssä keskiöön nousevat potilaslaissa määritelty yksilöllinen hoidon tarve sekä lääkärin hoitoautonomia. Kaiken hoidon tarjoaminen ei rajallisten resurssien vuoksi ole mahdollista. Tilanteen helpottamiseksi on säädetty palveluvalikoimasta. Myös terveydenhuollon palveluiden priorisoinnilla on keskeinen asema palvelujen riittävyyttä arvioitaessa, mutta tällä hetkellä priorisointiin liittyvä päätöksenteko ei ole avointa.
Tutkimukseni perusteella riittävien terveyspalveluiden yksiselitteinen määritteleminen lain avulla on hankalaa. Tutkimuksessa päädytään siihen, että keskeistä riittävyyttä arvioitaessa on potilaan yksilöllisen tarpeen arviointi, jossa lääketieteellinen arvio on keskiössä. Myös yksilöllistettyä lääketiedettä on perusteltua antaa, jos se lääketieteellisesti arvioiden todetaan aiheelliseksi. Lainsäädäntö edellyttää kustannuksien huomioimisen hoitopäätöksiä tehtäessä, mutta se ei saa toimia määräävänä tekijänä. Ehdotetaan tehtäväksi muutoksia priorisointimenettelyihin, jotta niistä saataisiin avoimempia ja kustannustehokkaampia. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä asemaan, johon lääkärit ovat joutuneet. Myös palveluvalikoimaan sekä eettisiin periaatteisiin tarvitaan selkeyttä.
Tammikuusta 2023 lähtien julkisen terveydenhuollon tarjoamisvelvollisuus on siirtynyt kunnilta hyvinvointialueille. Riittävän hoidon määrittelyssä keskiöön nousevat potilaslaissa määritelty yksilöllinen hoidon tarve sekä lääkärin hoitoautonomia. Kaiken hoidon tarjoaminen ei rajallisten resurssien vuoksi ole mahdollista. Tilanteen helpottamiseksi on säädetty palveluvalikoimasta. Myös terveydenhuollon palveluiden priorisoinnilla on keskeinen asema palvelujen riittävyyttä arvioitaessa, mutta tällä hetkellä priorisointiin liittyvä päätöksenteko ei ole avointa.
Tutkimukseni perusteella riittävien terveyspalveluiden yksiselitteinen määritteleminen lain avulla on hankalaa. Tutkimuksessa päädytään siihen, että keskeistä riittävyyttä arvioitaessa on potilaan yksilöllisen tarpeen arviointi, jossa lääketieteellinen arvio on keskiössä. Myös yksilöllistettyä lääketiedettä on perusteltua antaa, jos se lääketieteellisesti arvioiden todetaan aiheelliseksi. Lainsäädäntö edellyttää kustannuksien huomioimisen hoitopäätöksiä tehtäessä, mutta se ei saa toimia määräävänä tekijänä. Ehdotetaan tehtäväksi muutoksia priorisointimenettelyihin, jotta niistä saataisiin avoimempia ja kustannustehokkaampia. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä asemaan, johon lääkärit ovat joutuneet. Myös palveluvalikoimaan sekä eettisiin periaatteisiin tarvitaan selkeyttä.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4444]