Itsemääräämisen edellytykset ja esteet vammaisen nuoren itsenäistyessä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin, millaisena vammaisen nuoren itsemäärääminen ja harkintavalta näyttäytyvät elämänkulun nivelvaiheessa, vammaisen nuoren itsenäistyessä. Kaksiosainen tutkimuskysymys on: Millaiset tekijät vammaiset nuoret kokevat merkityksellisenä itsemääräämiselle? Millaisia esteitä ja edellytyksiä itsemääräämisen toteutumiselle vammainen nuori kohtaa itsenäistyessään?

Vammaisen nuoren itsenäistyminen, itsemäärääminen ja harkintavalta muodostivat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Tutkimus on laadullinen ja sen analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuksen aineistona oli Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon tallennettu Lotta Virrankarin vuonna 2018 keräämä vammaisten nuorten haastatteluaineisto.

Tutkimuksen tulosten perusteella vammaisen nuoren itsemääräämiseen vaikuttavat monet eri tekijät elämän ja yhteiskunnan eri osa-alueilla. Sama tekijä voi olla sekä itsemääräämistä edistävä että estävä sen kulloisenkin toteutumisen mukaan. Vammaisen nuoren itsemääräämistä edistävät ja estävät tekijät jäsennettiin eri tasoille, jotka nimettiin seuraavasti: vamma ja identiteetti, läheissuhteet, osallisuuden areenat sekä ympäristö ja yhteiskunta. Tasot eivät ole erillään toisistaan, vaan vaikuttavat toisiinsa limittäin.

Vammaisen nuoren itsemääräämisen toteutuminen sekä mahdollisuudet harkintavallan käyttöön liittyvät toisiinsa. Jotta vammainen nuori pystyy käyttämään omaa harkintavaltaansa, täytyy hänen itsemääräämisensä ensin toteutua. Erityisesti nuoren käytettävissä oleva tieto sekä hänen kykynsä punnita omaan elämäänsä vaikuttavia vaihtoehtoja edistävät hänen mahdollisuuksiaan käyttää omaa harkintavaltaansa. Toisaalta pohjimmiltaan vammaisten nuorten itsemääräämisen toteutumisen esteenä ovat rakenteelliset ongelmat.