”Pelkosi ei siten ole objektiivisesti perusteltua” : queer-turvapaikanhakijan haavoittuvuuden tunnistaminen ja tunnustaminen turvapaikkaprosessissa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella queer-turvapaikanhakijoiden, eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kansainvälistä suojelua hakevien haavoittuvuuden tunnistamista ja tunnustamista tapauskertomuksen avulla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat turvapaikanhakijat on luokiteltu erityisen haavoittuvaksi ryhmäksi, johon kuuluvien tulisi saada erityistukea turvapaikkaprosessin aikana. Heidän tunnistamisessaan on kuitenkin ollut paljon ongelmia niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Queer-turvapaikanhakijoiden asioissa tehdään turvapaikkaprosessin aikana niin sanottua uskottavuusarviointia, jonka avulla maahanmuuttoviranomaiset määrittelevät sitä, uskovatko he kyseisen hakijan kertomusta identiteetistään ja turvantarpeestaan. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti viranomaisten tekemää uskottavuusarviointia ja haavoittuvuuden tunnistamista sekä näiden haasteita yhden, Suomeen 2015 turvapaikanhakijana saapuneen queer-ihmisen viranomaisasiakirjojen ja haastatteluiden kautta.

Tutkimusmetodologiana hyödynnettiin Dorothy Smithin kehittämää institutionaalista etnigrafiaa, jonka avulla tarkasteltiin valtasuhteita ja muun muassa institutionaalisen totuuden muodostumista. Lisäksi tutkimuksessa sovellettiin queer-teoriaa seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja ihmissuhteisiin liittyvien normien tunnistamisen ja purkamisen työvälineenä. Haavoittuvuuden suhteen tutkimuksessa sovellettiin Martha Finemanin kehittämää haavoittuvuuden analyysiä.

Tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia ovat tarkasteltujen turvapaikkaprosessien lähtökohtaiset heterouden ja ei-haavoittuvuuden olettamukset, oman identiteetin todistelun kynnyksen nousu todella korkeaksi ja se, ettei esimerkiksi lisäselvityksiä tai asiantuntijalausuntoja otettu huomioon uskottavuusarvioinnissa. Tutkimus ehdottaa, että sen sijaan, että turvapaikanhakijoiden kohdalla keskitytään ainoastaan ryhmäperustaiseen haavoittuvuuden arviointiin, tulisi tunnustaa se, että niin lähtömaat kuin myös länsimaiset viranomaisjärjestelmät ovat usein queer-turvapaikanhakijoille haavoittavia ympäristöjä. Queeriys itsessään ei merkitse automaattisesti haavoittuvuutta, vaan usein queer-ihmiset joutuvat elämään ja toimimaan heille haavoittavissa ympäristöissä.