Esitutkinnan toimittamisen kiireellisyyden toteutuminen lapsen ollessa rikosasiassa asianomistajana tai rikoksesta epäiltynä

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten esitutkinnan kiireellisyys toteutuu lapsen ollessa asiassa rikoksesta epäiltynä taikka asianomistajana. Lisäksi tutkielman avulla haluttiin selvittää, esitutkinnan toimittamisaikoja koskevia alueellisia eroja alaikäisten rikoksesta epäiltyjen ja rikosten uhrien välillä. Myös esitutkintojen toimittamisaikojen alueelliset erot ja esitutkintojen suorittamisajan kehitys kymmenen vuoden aikana olivat tarkastelun kohteena. Tutkielmassa pohditaan myös tulevan esitutkintalain lakimuutoksen vaikutusta esitutkintojen toimittamisaikaan.

Tutkielman alussa käydään läpi lapsen oikeudellista asemaa koskevaa sääntelyä sekä sääntelyhistoriaa, ja viime vuosina aiheesta käytyä ajankohtaista keskustelua. Tältä osin tutkimusmetodina on käytetty lainoppia. Teoreettisen osuuden jälkeen käydään läpi tilastot koskien esitutkintojen kestoa, jonka jälkeen esitellään esitutkintaviranomaisen antama haastattelu. Tutkielman johtopäätökset on pyritty löytämään tilastoista ja haastattelusta saaduista tiedoista empiirisen tutkimusmenetelmän avulla.

Tutkielman johtopäätöksinä todetaan ensinnäkin, että etenkin vakavammissa rikoslajeissa lapsia koskevien esitutkintojen osalta kiireellisyysvaatimuksen ei voida katsoa toteutuvan. Toisena johtopäätöksenä tutkielmassa todetaan, että alaikäisiä rikoksesta epäiltyjä koskevat esitutkinnat suoritetaan lähtökohtaisesti nopeammin kuin alaikäisiä asianomistajia koskevat esitutkinnat. Kolmantena johtopäätöksenä tutkielmassa todetaan, että alueellisia eroja ei voida pitää merkittävinä. Toisaalta tutkielmassa kuitenkin tuodaan aiemman tutkimustiedon avulla esille, että yksityiskohtaisempi tarkastelu osoittaa myös alueellisia eroja olevan olemassa. Esitutkintojen toimittamisajan kehityssuunnan todetaan olevaan huolestuttavana: esitutkintojen toimittamisajat ovat hidastuneet. Erityisen huolestuttavana pidetään vakavia rikoslajeja koskevaa esitutkintojen toimittamisajan kehitystä. Lakimuutoksen osalta todetaan muutoksen sinänsä olevan hyvä parannus lapsen oikeuksien näkökulmasta, mutta jos tarvittavia resursseja ei turvata, lainmuutoksella ei saada riittävää muutosta aikaan.