Oikeuden väärinkäytön kiellon periaate Euroopan unionin vero-oikeudessa

Abstract

Oikeuden väärinkäytön kiellon periaate on vakiintunut Euroopan unionin tuomioistuimen (EU-tuomioistuin) oikeuskäytännössä osaksi Euroopan unionin (EU) yleisiä oikeusperiaatteita. Periaatteella tarkoitetaan vakiintuneen tulkinnan mukaan sitä, että oikeussubjektit eivät saa vedota EU-oikeuteen vilpillisesti tai käyttää sitä väärin.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälainen on oikeuden väärinkäytön kiellon periaatteen asema EU-vero-oikeudessa. Periaatteen tarkastelun kohteena on sen suhde veronkiertoon, mutta myös periaatteen erilaiset sovellutukset sekä kansallisessa että EU:n lainsäädännössä. Periaatteen sovellutukseksi katsotut yleiset veronkierron vastaiset säännöt on kuitenkin eroteltava oikeuden väärinkäytön kiellon periaatteesta, joka on EU:n primaarioikeutta.

Tutkielma tarkastelee erilaisia oikeuden väärinkäyttötilanteita sekä vero-oikeudessa olennaista tosiasiallisen edunsaajan määritelmää. Oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden avulla tutkielma pyrkii lisäksi löytämään kriteerit, joiden avulla EU-tuomioistuin on arvioinut vero-oikeudellisissa ratkaisuissa ilmenevää oikeuden väärinkäyttöä.

Tutkielma on lainopillinen ja oikeuden väärinkäytön kiellon periaatteen soveltumista lähestytään EU-oikeudellisesta näkökulmasta. Erityisesti vero-oikeuden direktiivit ovat tarkastelun kohteena, sillä niiden sääntelemät verovapaudet ja -edut ovat olleet EU-oikeuden väärinkäytön kohteena. Tutkielmassa hyödynnetään myös muita tutkimusmetodeja, kuten oikeustaloustiedettä ja pyritään EU-oikeudelle tyypilliseen teleologiseen tulkintaan.

Tutkielmasta selviää, että oikeuden väärinkäyttöä on sovellettu EU-tuomioistuimessa vero-oikeuden alalla runsaasti. Varsinaisen sääntelyn puute voi kuitenkin aiheuttaa oikeusvarmuuden näkökulmasta riskin, kun kriteerit oikeuden väärinkäytölle löytyvät pääosin vain oikeuskäytännöstä. Toisaalta ratkaisun voi nähdä tukevan periaatteen ydinajatusta, jonka mukaan oikeuden väärinkäytön kiellon periaate ohjaa EU-oikeuden tulkintaa siten, että muodollisesti säännöksen mukaiset, mutta keinotekoiset järjestelyt ovat EU-oikeuden väärinkäyttöä.