Työyhteisön käytäntöjä muotoilemassa

Abstract

Työyhteisön arkiset teot ovat keskeinen osa työhyvinvoinnin rakentumista. Näin ollen työhyvinvoinnin edistäminen vaatii yhteisön käytäntöjen kehittämistä. Tässä tutkimuksessa tarkastelen palvelumuotoilun menetelmien hyödyntämisen mahdollisuuksia työhyvinvoinnin kehittämistyössä. Tavoitteenani on selvittää mitkä ja miten erilaiset muotoilun menetelmät esiintyvät työhyvinvoinnin kehittämisprosessissa ja kuinka ne ovat edistäneet käytäntöjen jäsentämistä työyhteisöjen sisällä.

Tutkimuksen perustana toimivat kolmessa työyhteisössä toteutetut kehittämistyöpajojen kokonaisuudet. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineistona toimivat työpajatoiminnan yhteydessä syntynyt ja niitä varten tuotettu materiaali, sekä toteutettua työhyvinvoinnin kehittämistyötä koskevan paneelikeskustelun tallenne. Omaksun tutkimuksessa autoetnografisen roolin, sillä olen itse toiminut käsiteltävän muotoilutyön toteuttajana ja työpaja-aineiston tuottajana.

Aineistosta nousee esiin kolme eri menetelmätyyppiä, joita kehittämistyössä ollaan hyödynnetty: ajatusten rikastamisen menetelmät, tarinallistamisen menetelmät ja toimintaan suuntaavat menetelmät. Menetelmätyypit ovat tunnistettavissa ominaispiirteidensä kautta. Ajatusten rikastamisen menetelmien tarkoituksena on ollut työhyvinvointiin liittyvän pohdinnan syventäminen. Tarinallistamisen menetelmät ovat painottuneet kerronnallisuuden hyödyntämiseen kehitystyössä. Toimintaan suuntaavien menetelmien tavoitteena on puolestaan ollut edistää käytäntöjen jalkauttamista arkeen.

Tutkimuksen tulokset osoittavat palvelumuotoilun menetelmien olevan hyödyllisiä työhyvinvoinnin käytäntöjen kehittämisen työkaluja. Muotoilun menetelmät toimivat käytäntöjen jäsentäjinä tuottamalla tietoa, tekemällä näkymätöntä näkyväksi sekä edistämällä ymmärrystä toimintatapoihin liittyen. Tärkeimpänä muotoilun menetelmien saavutuksena kehittämistyössä voidaankin nähdä yhteisymmärryksen edistäminen työyhteisöissä vuorovaikutuksellisen työpajatyöskentelyn ja henkilöstön aidon osallistamisen kautta.

The everyday actions of a work community are a key part of building well-being at work. Therefore, improving well-being at work requires the development of the work community’s practices. In this research, I examine the possibilities of using service design methods in developing workplace well-being. My goal is to find out how and which different design methods occur in developing workplace well-being and how they have helped construe the practices within work communities.

This research focuses on a series of workshops implemented in three work communities. It is a qualitative case study that uses the material created in and for the workshops, and a recording of a panel discussion about developing workplace well-being. In this research, I adopt an autoethnographic role, for I myself had an active role in the development work in question and in producing the research material.

Three types of methods used in the workshops emerge from the research material: thought enriching methods, storification methods and action-oriented methods. These method types can be identified by their characteristics. The purpose of thought enriching methods is to reflect on well-being at work on a deeper level. The storification methods focus on using a narrative approach to developing workplace well-being. Meanwhile, the action-oriented methods aim to promote the implementation of practices in everyday life.

The research shows that service design methods are useful tools for developing the practices of workplace well-being. Design methods help construe practices by producing information, making things visible, and promoting the understanding of the ways in which things are done. The most important achievement of design methods can be seen as the promotion of mutual understanding in work communities through interactive workshops and the participation of personnel in developing practices.