Rikosprosessioikeudellisia näkökulmia sarjapetosrikosten yksiköintiin
Södö, Milla (2023-11)
Södö, Milla
Lapin yliopisto
11 / 2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231124148787
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231124148787
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin neljän korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun avulla sarjapetosrikosten yksiköintiä. Tutkielman teoreettinen viitekehys oli lainopillinen. Tutkimuskysymys oli, mitä prosessioikeudellisia näkökulmia sarjapetosrikosten yksiköinnissä tulee ottaa huomioon tilanteissa, joissa syyttäjä haluaa muuttaa syytettä tai lainvoiman saanut tuomio halutaan purkaa.
Tuomion purkamista tarkasteltiin siitä näkökulmasta, millä edellytyksillä sarjapetostuomion voisi purkaa syytetyn vahingoksi. Lisäksi tarkasteltiin tuomion purkamista syytetyn eduksi sarjapetosrikoksen avunantajan näkökulmasta. Tutkimustulosten perusteella tuomion purkaminen syytetyn vahingoksi ei liene kovin todennäköistä. Se johtuu siitä, että tuomiota ei voi purkaa syytetyn vahingoksi, ellei rangaistuksen törkeysaste muutu ankarammaksi. Koska varallisuusrikosten törkeän tekomuodon raja ylittyy noin 15 000 euron kohdalla, sarjapetosrikokset harvoin ylittänevät törkeän tekomuodon rajan. Tutkimustulosten perusteella sarjapetosrikoksen avunantajan asema voi olla heikko tilanteessa, jossa vastaaja on valittanut tuomiostaan hovioikeuteen mutta avunantaja ei. Jotta avunantajan syyllisyys tekoon olisi selkeä, haastehakemuksessa tulee ilmetä tarkasti, mihin petoksen osatekoihin avunantaja on syyllistynyt. Sen vuoksi sarjapetosrikoksia voisi olla selkeää käsitellä erillisinä tekoina tilanteessa, jossa petoksilla on ollut avunantaja tai avunantajia.
Syytteen muuttamisen osalta tarkasteltiin syytteen tarkistamisen ja laajentamisen välistä suhdetta. Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia uusia seikkoja syyttäjä voi lisätä teonkuvaukseen, jotta kyse on syytteen tarkistamisesta eikä laajentamisesta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten syyteoikeuden vanhentumisaika vaikuttaa uuden osateon lisäämiseen. Aihetta tarkasteltaessa petosrikosten yksiköintikäytänteiden merkitys korostui. Petosrikokset ovat toteuttamistavaltaan pistemmäisempiä kuin esimerkiksi rahanpesurikos tai velallisen epärehellisyys. Uuden osateon lisääminen syytteeseen ei todennäköisesti muuta sarjapetosrikosta olennaisesti toiseksi, joten syyteoikeuden vanhenemisaika laskettaneen viimeisestä osateosta.
Tutkimustulosten perusteella ei näyttäisi olevan merkityksellistä, käsitelläänkö sarjapetoksia yhteä vai useampana rikoksena. Jos tekoja käsitellään useampana petoksena, hallituksen esityksessä esitetyn perusteella tuomioistuimen tulisi käräjäoikeudessa hyväksyä syytteen laajentaminen koskemaan myös uusia tekoja. Petosten käsittely useampana rikoksena kuitenkin saattaa johtaa siihen, että vastaaja tuomittaisiin ankarampaan rangaistukseen verrattuna tilanteeseen, jossa teot katsottaisiin yhdeksi petokseksi.
Tuomion purkamista tarkasteltiin siitä näkökulmasta, millä edellytyksillä sarjapetostuomion voisi purkaa syytetyn vahingoksi. Lisäksi tarkasteltiin tuomion purkamista syytetyn eduksi sarjapetosrikoksen avunantajan näkökulmasta. Tutkimustulosten perusteella tuomion purkaminen syytetyn vahingoksi ei liene kovin todennäköistä. Se johtuu siitä, että tuomiota ei voi purkaa syytetyn vahingoksi, ellei rangaistuksen törkeysaste muutu ankarammaksi. Koska varallisuusrikosten törkeän tekomuodon raja ylittyy noin 15 000 euron kohdalla, sarjapetosrikokset harvoin ylittänevät törkeän tekomuodon rajan. Tutkimustulosten perusteella sarjapetosrikoksen avunantajan asema voi olla heikko tilanteessa, jossa vastaaja on valittanut tuomiostaan hovioikeuteen mutta avunantaja ei. Jotta avunantajan syyllisyys tekoon olisi selkeä, haastehakemuksessa tulee ilmetä tarkasti, mihin petoksen osatekoihin avunantaja on syyllistynyt. Sen vuoksi sarjapetosrikoksia voisi olla selkeää käsitellä erillisinä tekoina tilanteessa, jossa petoksilla on ollut avunantaja tai avunantajia.
Syytteen muuttamisen osalta tarkasteltiin syytteen tarkistamisen ja laajentamisen välistä suhdetta. Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia uusia seikkoja syyttäjä voi lisätä teonkuvaukseen, jotta kyse on syytteen tarkistamisesta eikä laajentamisesta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten syyteoikeuden vanhentumisaika vaikuttaa uuden osateon lisäämiseen. Aihetta tarkasteltaessa petosrikosten yksiköintikäytänteiden merkitys korostui. Petosrikokset ovat toteuttamistavaltaan pistemmäisempiä kuin esimerkiksi rahanpesurikos tai velallisen epärehellisyys. Uuden osateon lisääminen syytteeseen ei todennäköisesti muuta sarjapetosrikosta olennaisesti toiseksi, joten syyteoikeuden vanhenemisaika laskettaneen viimeisestä osateosta.
Tutkimustulosten perusteella ei näyttäisi olevan merkityksellistä, käsitelläänkö sarjapetoksia yhteä vai useampana rikoksena. Jos tekoja käsitellään useampana petoksena, hallituksen esityksessä esitetyn perusteella tuomioistuimen tulisi käräjäoikeudessa hyväksyä syytteen laajentaminen koskemaan myös uusia tekoja. Petosten käsittely useampana rikoksena kuitenkin saattaa johtaa siihen, että vastaaja tuomittaisiin ankarampaan rangaistukseen verrattuna tilanteeseen, jossa teot katsottaisiin yhdeksi petokseksi.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]