Ero ja muutokset perheen vuorovaikutuksessa isien kokemana
Kämäräinen, Rauna (2023)
Kämäräinen, Rauna
Lapin yliopisto
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231201150580
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231201150580
Tiivistelmä
Eroteemaa on tutkittu sekä Suomessa että kansainvälisesti, mutta isien näkökulma on aliedustettu. Lähestyn erotematiikkaa isien kokemusten ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Keskeisiä käsitteitä ovat isyys, perhe ja ero. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Haluan selvittää, millaisiksi isät kokevat muutokset perheen vuorovaikutuksessa eron jälkeen ja millaista tukea isät ovat saaneet erotilanteessa ja eron jälkeen ja millaista tukea he olisivat kaivanneet. Aineisto kerättiin haastattelemalla eron kokeneita isiä ryhmänä käyttäen metodina teemahaastattelua. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja temaattista analyysia.
Isät kokivat perheekseen ennen eroa kuuluvaksi itsensä, entisen puolison ja lapset. Eron jälkeen entinen puoliso ei enää kuulunut perheeseen. Isien roolit ennen eroa olivat moninaiset. Vuorovaikutus ennen eroa oli arkipäiväistynyt, asioista ei puhuttu ja riidat kiristivät ilmapiiriä kotona. Vuorovaikutus entisen puolison kanssa loppui eron jälkeen lähes kokonaan, yhteys jatkui vain lasten asioissa. Lapsiin vuorovaikutus säilyi samanlaisena kuin ennen eroa siinä määrin kun se oli mahdollista. Ero oli isille usein vaikea kokemus, mutta se voi olla myös helpotus tai herättää ristiriitaisia tunteita. Isät kokivat, että erotessa äidillä on enemmän valtaa päättää lasten asioista.
Isät saivat erossa monenlaista tukea vaikka he pitivät avun hakemista vaikeana. Apua haettiin kun omat keinot loppuivat. Ammattiapu koettiin hyväksi akuuttiin kriisiin. Vertaistuki koettiin parhaimmaksi tavaksi käsitellä eroa. Isät saivat sekä henkistä että käytännöntukea läheisiltään. Osa tuentarpeista jäi täyttymättä. Isät kaipasivat eroon liittyvää tietoutta ja tietoa oikeuksistaan mahdollisimman pian eron jälkeen. He olisivat myös halunneet käsitellä eron entisen puolison kanssa. Kaikkiaan tutkimus avaa sosiaalityön näkökulmasta isien kokemuksia vuorovaikutuksesta perheen kontekstissa ja heidän tuen tarpeitaan eron jälkeen.
Isät kokivat perheekseen ennen eroa kuuluvaksi itsensä, entisen puolison ja lapset. Eron jälkeen entinen puoliso ei enää kuulunut perheeseen. Isien roolit ennen eroa olivat moninaiset. Vuorovaikutus ennen eroa oli arkipäiväistynyt, asioista ei puhuttu ja riidat kiristivät ilmapiiriä kotona. Vuorovaikutus entisen puolison kanssa loppui eron jälkeen lähes kokonaan, yhteys jatkui vain lasten asioissa. Lapsiin vuorovaikutus säilyi samanlaisena kuin ennen eroa siinä määrin kun se oli mahdollista. Ero oli isille usein vaikea kokemus, mutta se voi olla myös helpotus tai herättää ristiriitaisia tunteita. Isät kokivat, että erotessa äidillä on enemmän valtaa päättää lasten asioista.
Isät saivat erossa monenlaista tukea vaikka he pitivät avun hakemista vaikeana. Apua haettiin kun omat keinot loppuivat. Ammattiapu koettiin hyväksi akuuttiin kriisiin. Vertaistuki koettiin parhaimmaksi tavaksi käsitellä eroa. Isät saivat sekä henkistä että käytännöntukea läheisiltään. Osa tuentarpeista jäi täyttymättä. Isät kaipasivat eroon liittyvää tietoutta ja tietoa oikeuksistaan mahdollisimman pian eron jälkeen. He olisivat myös halunneet käsitellä eron entisen puolison kanssa. Kaikkiaan tutkimus avaa sosiaalityön näkökulmasta isien kokemuksia vuorovaikutuksesta perheen kontekstissa ja heidän tuen tarpeitaan eron jälkeen.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]