Kun vanhempi surmaa oman lapsensa : diskurssianalyysi äideistä ja isistä perhesurmien uutisoinnissa
Järvenpää, Aliisa (2023-12-13)
Järvenpää, Aliisa
Lapin yliopisto
13.12.2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231213154083
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231213154083
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella äideistä ja isistä tuotettuja diskursseja perhesurmassa, jossa uhrina on alaikäinen lapsi. Aineistona tutkimuksessa on 31 nettiartikkelia vuosilta 2017–2022, jossa käsitellään perhesurmia. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana ja viitekehyksenä on äitiys ja isyys.
Tutkimus on toteutettu diskurssianalyysina. Diskurssianalyysissa katse ei kiinnity itse viestintään vaan siihen, miten kieli toimii viestinnän välineenä ja miten sitä kussakin tilanteessa käytetään ja hyödynnetään. Sukupuoli jäsentää merkittävällä tavalla väkivaltarikollisuuteen liittyvää uutisointia joko sen kautta, mitä niissä kerrotaan tai mitä niissä jätetään mainitsematta. Kun uutisartikkeleista kerrotaan äideistä ja isistä surman tekijöinä, liitetään lapsen- tai perhesurma samalla sukupuoleen ja rakennetaan ymmärrystä vanhemmasta ja hänen vanhemmuudestaan. Äiti tai isä ei ole neutraali tekijä, vaan uutisoinnissa kuvataan tekijän ja uhrin välistä suhdetta, jolloin sillä nähdään olevan merkitystä.
Tutkimustulosten mukaan, on havaittavissa, että äitien ja isien tekemiin perhe- ja lapsensurmien uutisoinnin tapaan liittyy eroavaisuuksia. Naisten tekoja kuvataan laajemmin erilaisten sosiaalisten ongelmien, kuten talouteen tai mielenterveyteen liittyvien syiden kautta, kun isät nähtiin kykenemättöminä toimimaan oikein. Jos isien tekoja selitettiin, oli siinä nähtävillä koston tai oletetun koston diskurssi. Tutkimuksen tuloksia on kuvattu diskurssien nelikentän kautta, jonka keskiössä on lapsi -diskurssi sekä tragedian ja julmuuden -diskurssi. Muita diskursseja kuvataan heikon toimijuuden sekä vahvan toimijuuden kautta. Isien kohdalla heikko toimijuus korostui silloin, kun isän tekoa kuvattiin miehelle sopimattomana ja puutteellisena miehenä olemisena, kun taas äideillä se heijastui äidin rakkauteen ja kykenemättömyyteen suojella lasta. Vahvana toimijuutena kuvattiin isän tekemiä surmia, kun tekoa kuvailtiin kostona. Tällöin isän toiminta nähtiin tavoitteellisena ja sen kautta, että toiminta ja teko olivat harkittuja. Äidin toimijuus korostui kuitenkin tavassa kirjoittaa äitien elämästä ennen surmaa ja esimerkiksi työ ja äidin toiminta korostuivat uutisartikkeleissa.
Sosiaalityön tutkimuksella on yhteiskunnallinen vastuu ja velvollisuus tehdä tutkimusta, jonka tehtävänä on tukea jokaisen yksilön ihmis- ja perusoikeuksia. Perhesurmien uutisointiin liittyvä tutkimus on erityisen tärkeää ja merkityksellistä, sillä perhesurmiin liittyy vahva yhteiskunnallinen sekä sosiaalinen aspekti. Lisäksi uutismedia on usein ainut tiedottamisen välinen kansalaisille perhesurmien tapahtumista. Tiedon lisääminen on yksi ennaltaehkäisevä toimi, jotta lapsensurmia voidaan ehkäistä.
Tutkimus on toteutettu diskurssianalyysina. Diskurssianalyysissa katse ei kiinnity itse viestintään vaan siihen, miten kieli toimii viestinnän välineenä ja miten sitä kussakin tilanteessa käytetään ja hyödynnetään. Sukupuoli jäsentää merkittävällä tavalla väkivaltarikollisuuteen liittyvää uutisointia joko sen kautta, mitä niissä kerrotaan tai mitä niissä jätetään mainitsematta. Kun uutisartikkeleista kerrotaan äideistä ja isistä surman tekijöinä, liitetään lapsen- tai perhesurma samalla sukupuoleen ja rakennetaan ymmärrystä vanhemmasta ja hänen vanhemmuudestaan. Äiti tai isä ei ole neutraali tekijä, vaan uutisoinnissa kuvataan tekijän ja uhrin välistä suhdetta, jolloin sillä nähdään olevan merkitystä.
Tutkimustulosten mukaan, on havaittavissa, että äitien ja isien tekemiin perhe- ja lapsensurmien uutisoinnin tapaan liittyy eroavaisuuksia. Naisten tekoja kuvataan laajemmin erilaisten sosiaalisten ongelmien, kuten talouteen tai mielenterveyteen liittyvien syiden kautta, kun isät nähtiin kykenemättöminä toimimaan oikein. Jos isien tekoja selitettiin, oli siinä nähtävillä koston tai oletetun koston diskurssi. Tutkimuksen tuloksia on kuvattu diskurssien nelikentän kautta, jonka keskiössä on lapsi -diskurssi sekä tragedian ja julmuuden -diskurssi. Muita diskursseja kuvataan heikon toimijuuden sekä vahvan toimijuuden kautta. Isien kohdalla heikko toimijuus korostui silloin, kun isän tekoa kuvattiin miehelle sopimattomana ja puutteellisena miehenä olemisena, kun taas äideillä se heijastui äidin rakkauteen ja kykenemättömyyteen suojella lasta. Vahvana toimijuutena kuvattiin isän tekemiä surmia, kun tekoa kuvailtiin kostona. Tällöin isän toiminta nähtiin tavoitteellisena ja sen kautta, että toiminta ja teko olivat harkittuja. Äidin toimijuus korostui kuitenkin tavassa kirjoittaa äitien elämästä ennen surmaa ja esimerkiksi työ ja äidin toiminta korostuivat uutisartikkeleissa.
Sosiaalityön tutkimuksella on yhteiskunnallinen vastuu ja velvollisuus tehdä tutkimusta, jonka tehtävänä on tukea jokaisen yksilön ihmis- ja perusoikeuksia. Perhesurmien uutisointiin liittyvä tutkimus on erityisen tärkeää ja merkityksellistä, sillä perhesurmiin liittyy vahva yhteiskunnallinen sekä sosiaalinen aspekti. Lisäksi uutismedia on usein ainut tiedottamisen välinen kansalaisille perhesurmien tapahtumista. Tiedon lisääminen on yksi ennaltaehkäisevä toimi, jotta lapsensurmia voidaan ehkäistä.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]