Vesiensuojelun suhde maankäytön sääntelyyn haja-asutusalueen ranta-alueilla

Abstract

Luonnon hyödyntämisen ja suojelun konflikti on keskeinen tekijä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, kuten myös yksilön valinnoissa. Erityisesti vesien suojelun suhteen tehtävillä valinnoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia, joiden kanssa tulevatkin sukupolvet joutuvat elämään. Siksi on tärkeää tunnistaa, millainen asema suojelusääntelyllä on oikeusjärjestyksessä ja miten siihen suhtaudutaan lainsoveltamistilanteissa. Kyseessä on laaja kokonaisuus, josta tähän tutkielmaan on valittu haja-asutusalueen ranta-alueita koskeva sääntely, joka on Suomen oloissa tärkeä vesiensuojelun osa-alue.

Vesiensuojelusäännösten siirtyminen vesilaista osaksi ympäristönsuojelulakia yhtenäisti suojelukäytäntöjä ja selkeytti lakien välistä suhdetta. Ympäristönsuojelulainsäädännön soveltamisalat ovat kuitenkin edelleen jossain määrin limittäiset, minkä lisäksi niiden soveltamisessa tulee ottaa huomioon suhde maankäyttö- ja rakennuslakiin. Lakien keskinäinen suhde vaikuttaa ratkaisevasti suojelusäännösten tehokkuuteen ja vaikutusmahdollisuuksien laajuuteen. Pelkillä suojelusäännöksillä vesien tilaa ei voida ennallistaa tai parantaa, vaan siihen tarvitaan tukea maankäytön ohjauksesta ja sääntelystä. Maankäyttö- ja rakennuslain kaavoitus- ja suunnittelutarveratkaisu-säännöksillä on suuri vaikutus vesistöjen tilaan ranta-alueiden maankäytön sekä rankentamisen kautta.

Tutkielmassa tarkastellaan haja-asutusalueiden ranta-alueita koskevaa maankäytön ja vesiensuojelun de lege lata -sääntelyä, jota taustoitetaan historiallisen kehityksen esittelyllä, mikä auttaa ymmärtämään lainsäätäjän tarkoitusta ja tavoitteita. Maan- ja vesienkäytön ja vesiensuojelun välistä suhdetta sekä sen toteutumista oikeuskäytännössä analysoidaan sen selvittämiseksi, mikä on vesiensuojelun asema suojelun ja hyödyntämisen leikkauspinnalla. Tutkielmassa esitetty kritiikki kohdistuu vesiensuojelusäännösten heikompaan asemaan suhteessa kaavasääntelyn ja kaavojen toteutukseen, sillä taloudellinen kasvu, infrastruktuurin kehittäminen ja alueellinen kilpailukyky ovat varsin merkityksettömiä, jos samalla menetetään puhtaat vesistöt.