Lukiolaisten antamia merkityksiä kuvataidetuntien opetuskuville

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee, mitä merkityksiä lukiolaiset antavat kuvataidetuntien opetuskuville. Tutkielman aineisto koostuu 64 lukiolaisten tarinoista, jotka on kerätty eläytymismenetelmällä. Tarinat kerättiin kolmelta eri lukiolta ja ne kirjoitettiin kahden eri kehyskertomusvariaation pohjalta, joissa oppilaita pyydettiin eläytymään ja kirjoittamaan tarina Jasusta, joka pohtii kuvataideopettajan näyttämiä kuvia niiden merkityksellisyyden ja monipuolisuuden kannalta. Oppilaat kirjoittivat myös opetuskuvista, joita olisivat halunneet lisää opetukseen. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia merkityksiä lukiolaiset antavat kuvataidetuntien opetuskuville. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan opetuskuvien monipuolisuutta.

Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä luokittelemalla siinä esiintyviä samankaltaisuuksia. Sisällönanalyysissä olennaiseksi muodostuivat opetuskuvien erilaiset kuvailut tarinoissa ja opetuskuvien tuottamien kokemusten moninaisuus. Tutkimuksessa selvisi, kuinka lukiolaiset käsittivät opetuskuvat kahden keskeisen tekijän kautta: mitä kuvassa voidaan havaita ja mitä opetuskuvat voivat saada aikaan. Lukiolaisten tarinoissa kuvattiin monipuolisesti erilaisia taiteentekniikoita, mutta niissä toistuivat myös tietyt kuvatyypit ja länsimaisen kulttuurin tunnetut teokset. Opetuskuvien visuaalinen miellyttävyys ja taitavuus kiinnostivat nuoria. Jos kuvia oli vaikea ymmärtää, koettiin ne vieraaksi tai turhauttavaksi. Opetuskuvien omakohtaiseksi kokeminen motivoi opiskelua ja teki kuvista merkityksellisiä. Oma kuvallinen tekeminen koettiin tärkeäksi.

Tutkimustuloksissa kävi ilmi, että kuvalukutaitoja ja visuaalisen kulttuurin tuntemusta on tarpeen lisätä kuvataideopetukseen. Nuoret myös toivoivat enemmän keinoja kuvantukintaan ja se koettiin mielenkiintoiseksi. Kuvaa haluttiin oppia ymmärtämään paremmin. Opetuskuvat ovat väylä oppilaiden elämismaailmoihin ja merkitykselliseen kuvan tekemiseen.

This Master’s thesis deals with how upper secondary school students see meanings in pedagogic pictures in visual arts. The research material consists of 64 stories, written by upper secondary school students. The data was collected from three different upper secondary schools using role-playing method based on two different variations of the frame story. In the frame stories, students were asked to write a story about Jasu, who is pondering meaningful and diverse pedagogic pictures, which have been shown by visual arts teacher. The students also wrote about what kind of pedagogic pictures they would have wanted to see more in visual arts class rooms.

This research is a qualitative study. The research material was analyzed by using content analysis, where it was categorized by found similarities. The essential content of the analysis was how the stories had different kind of descriptions of pedagogic pictures, and how diverse the described experiences were. The results show how upper secondary school students comprehended the pedagogic picture in two different ways: what you can observe in the picture, and how the picture can make an impact. In the stories, the art techniques were described as versatile, but on other hand, the same picture types were repetitive as well as the famous pictures of western art history. The students were intrigued by the aesthetic and well executed pictures. If the pictures were too hard to understand, they felt unfamiliar or made students frustrated. The pictures that felt personal gave more motivation for studying and made the pictures more meaningful. The picture making was important for the students.

The results show that students need to learn more about image interpretation skills, and visual culture knowledge in visual arts studies. The students also wanted to have more image interpretation skills and they felt that the image interpretation was interesting. They wanted to learn more about the pictures. Pedagogic pictures can be a way to reach students’ lives and make the picture making feel meaningful.