Yli 25-vuotiaiden aikuisten opintojen ja työelämän yhdistämiskeinot
Rantaniemi, Essi (2021)
Rantaniemi, Essi
Lapin yliopisto
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231218155481
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231218155481
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on selvittää niitä keinoja, joiden avulla yli 25-vuotiaat yhdistävät opinnot ja työelämän. Tässä tutkimuksessa keskitytään nimenomaan opintojen ja työelämän yhdistämiseen, vaikka aikuisen elämänvaiheeseen voi kuulua myös monia muita elämän osa-alueita. Lisäksi tavoitteena on selvittää hyvinvointiin sisältyviä asioita ja sen edistämiskeinoja. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu fenomenografisen tutkimuksen näkökulmasta. Tällöin tavoitteena on ymmärtää ja kuvailla moninaisia arjen ilmiöitä. Aineisto on hankittu kyselylomakkeella, johon vastasi 15 yli 25-vuotiasta, jotka kävivät töissä opintojensa ohella tutkimushetkellä. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Keskeisimpänä tuloksena tässä tutkimuksessa yhdistämiskeinoista ilmeni aikatauluttaminen. Yhdistämistä auttoi myös se, että yksilö priorisoi oman mielenkiintonsa ja tavoitteidensa mukaan elämässään joko opinnot tai työelämän, mikä auttoi aikatauluttamisessa. Elämänhallinnan taidot myös edesauttoivat opintojen ja työelämän yhdistämistä. Yksilön saama ja kokema ulkopuolinen tuki ja joustavuus vaikuttivat yhdistämiseen. Työelämästä saatiin monia eri tukivaihtoehtoja, merkittävimpänä työaikojen vähentäminen, jos yksilö halusi priorisoida opintonsa. Suurin osa tähän tutkimukseen osallistuneista priorisoi tutkimushetkellä opintonsa ennemmin kuin työssäkäynnin. Suurin osa kävi töissä opintojen ohella taloudellisen hyödyn ja työkokemuksen takia. Jos opinnot ja työelämä voitiin liittää toisiinsa sisällöllisesti, yhdistäminen oli helpompaa. Tällöin opintojen taakka väheni, koska työaikaa voitiin käyttää hyödyksi opintoja ajatellen. Jos näitä kahta ei voitu sisällöllisesti liittää toisiinsa, yhdistäminen voi olla kuormittavampaa ja vaikeampaa. Tällöin myös opinnoista ja työelämästä koetut hyödyt koettiin erillisinä asioina.
Tähän tutkimukseen osallistuneet kokivat hyvinvointinsa yleisesti hyväksi. Opiskeluhyvinvointi koettiin paremmaksi kuin työhyvinvointi, mikä voi johtua siitä, että tutkittavat priorisoivat ennemmin opintonsa kuin työnsä. Työ koettiin enimmäkseen vain taloudellisena hyötynä tässä tutkimuksessa. Hyvinvointia pyrittiin edistämään vapaa-ajalla, jota osalle jäi kuitenkin liian vähän. Jos aikuinen kykeni aikataulutukseen arjessaan, hän todennäköisesti varasi aikaa myös vapaa-ajalle, ja näin varmemmin kykeni huolehtimaan siitä. Hyvinvointia ylläpidettiin yksilölle itselle mieluisin keinoin.
Keskeisimpänä tuloksena tässä tutkimuksessa yhdistämiskeinoista ilmeni aikatauluttaminen. Yhdistämistä auttoi myös se, että yksilö priorisoi oman mielenkiintonsa ja tavoitteidensa mukaan elämässään joko opinnot tai työelämän, mikä auttoi aikatauluttamisessa. Elämänhallinnan taidot myös edesauttoivat opintojen ja työelämän yhdistämistä. Yksilön saama ja kokema ulkopuolinen tuki ja joustavuus vaikuttivat yhdistämiseen. Työelämästä saatiin monia eri tukivaihtoehtoja, merkittävimpänä työaikojen vähentäminen, jos yksilö halusi priorisoida opintonsa. Suurin osa tähän tutkimukseen osallistuneista priorisoi tutkimushetkellä opintonsa ennemmin kuin työssäkäynnin. Suurin osa kävi töissä opintojen ohella taloudellisen hyödyn ja työkokemuksen takia. Jos opinnot ja työelämä voitiin liittää toisiinsa sisällöllisesti, yhdistäminen oli helpompaa. Tällöin opintojen taakka väheni, koska työaikaa voitiin käyttää hyödyksi opintoja ajatellen. Jos näitä kahta ei voitu sisällöllisesti liittää toisiinsa, yhdistäminen voi olla kuormittavampaa ja vaikeampaa. Tällöin myös opinnoista ja työelämästä koetut hyödyt koettiin erillisinä asioina.
Tähän tutkimukseen osallistuneet kokivat hyvinvointinsa yleisesti hyväksi. Opiskeluhyvinvointi koettiin paremmaksi kuin työhyvinvointi, mikä voi johtua siitä, että tutkittavat priorisoivat ennemmin opintonsa kuin työnsä. Työ koettiin enimmäkseen vain taloudellisena hyötynä tässä tutkimuksessa. Hyvinvointia pyrittiin edistämään vapaa-ajalla, jota osalle jäi kuitenkin liian vähän. Jos aikuinen kykeni aikataulutukseen arjessaan, hän todennäköisesti varasi aikaa myös vapaa-ajalle, ja näin varmemmin kykeni huolehtimaan siitä. Hyvinvointia ylläpidettiin yksilölle itselle mieluisin keinoin.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]