“No eihän kukaan halua yksin olla, että ihan kaikki lapset tarvii sen jonku kaverin koulusta” : luokanopettajien käsityksiä autismin kirjolla olevien oppilaiden ystävyyssuhteista alkuopetuksessa

Abstract

Tutkimukseni sijoittuu kasvatustieteiden ja erityisesti erityispedagogiikan kentälle, ja on muodoltaan pro gradu -tutkielma. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää luokanopettajien käsityksiä autisminkirjolla olevien oppilaiden ystävyyssuhteista alkuopetuksessa. Uuden tautiluokituksen, ICD-11, mukaan ei ole enää olemassa erillisiä diagnooseja, kuten Aspergerin oireyhtymää, vaan ne on korvattu yhteisellä diagnoosinimikkeellä nimeltään autismikirjon häiriö. Autismikirjon häiriössä näkyvinä oireina ovat tyypillisesti haasteet sosiaalisissa suhteissa, joita lähdin tutkimaan. Rajasin tutkimuksen aiheen kolmeen tutkimuskysymykseen, jotka olivat:

1. Miten koulussa voidaan tukea autismin kirjon oppilaiden ystävyyssuhteiden rakentumista?

2. Mitä haasteita ja vahvuuksia autismin kirjon oppilailla on ystävyyssuhteissa muiden vertaisten kanssa?

3. Miten ikätovereiden käsitys moninaisuudesta ja autismin kirjolla olevien oppilaiden erityispiirteistä vaikuttaa oppilaiden välisiin ystävyyssuhteisiin?

Tutkimusmenetelmäksi valikoitui fenomenografia, sillä tutkimuksessa olen kiinnostunut nimenomaan opettajien käsityksistä. Keräsin aineiston teemahaastatteluiden avulla, ja haastattelin yhteensä seitsemää alkuopetuksessa toiminutta opettajaa. Suoritin haastattelut haastateltavien omissa luokissa, mikä mahdollisti myös haastateltavien elekielen havainnoimisen.

Tekemieni haastattelujen pohjalta aineistosta nousi esille kuusi eri teemaa, jotka olivat ystävyyssuhteiden tukeminen luokassa, ympäristön merkitys, kodin ja koulun välinen yhteistyö sekä aikuisen rooli ystävyyssuhteiden tukemisessa, ystävyyssuhteiden haasteet ja vahvuudet, ystävyyssuhteiden merkitys ja ikätovereiden käsitys autismista.

Autismin kirjon lasten ystävyyssuhteista ei löydy paljoa Suomessa tehtyä tutkimusta, mutta kansainvälistä tutkimusta aiheesta löytyy kiitettävästi. Koen, että tutkimukseni lukeminen hyödyttää niin luokan- kuin erityisopettajia, sillä autismia diagnosoidaan koulumaailmassa enemmän kuin ennen. Haastateltavien opettajien esille tuomat kokemukset ja käsitykset auttanevat myös muita opettajia haastavissa tilanteissa ja antavat vertaistukea.