Ekologinen kompensaatio meriympäristössä

Abstract

Luonnon monimuotoisuuden häviäminen on tunnustettu maailmanlaajuisesti merkittäväksi hädäksi. Meriympäristöön kohdistuu jatkuvasti enemmän paineita ihmisen toiminnan vuoksi ja esimerkiksi Itämeren tila on ollut huolenaiheena jo vuosien ajan. Erilaiset hankkeet aiheuttavat merkittäviä muutoksia ja heikennyksiä merialueiden luontoarvoihin. Tässä tutkielmassa selvitetään millaisilla lainsäädännön keinoilla merten hyvinvointia voitaisiin parantaa ja meriympäristön luonnon monimuotoisuus säilyttää myös tuleville sukupolville.

Ekologinen kompensaatio (ecological compensation, biodiversity offsetting) tunnistetaan nykyisin yhtenä keinona luonnon monimuotoisuuden säilymisen turvaamiselle. Tutkielmassa määritellään ekologinen kompensaatio käsitteenä yleisesti ja perehdytään sen ominaispiirteisiin. Vuonna 2023 kesäkuussa voimaan astunut uusi luonnonsuojelulaki (9/2023) määritteli ensimmäistä kertaa Suomen kansallisessa lainsäädännössä ekologisen kompensaation käsitteen. Uudessa luonnonsuojelulaissa on säädetty vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta, joka voidaan toteuttaa hyvittävillä toimenpiteillä tai suojeluhyvityksellä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lainopillista metodia hyödyntäen uuden lain sisältöä, tavoitteita ja taustaa. Lisäksi tutkielmassa etsitään esimerkkejä Suomen lainsäädännön kehittämiseen ja pakottavan sääntelyn toteuttamiseen oikeusvertailun avulla Australian ja Ruotsin lainsäädännöstä.

Tutkielmassa esitetään, että luonnon monimuotoisuuden suojeleminen edellyttää tulevaisuudessa pakottavaa lainsäädäntöä. Luonnonsuojelulain mukaisesta vapaaehtoisesta kompensaatiosta ja sen hyödyntämisestä ei ole vielä saatavilla kattavaa tutkimusta, mutta tutkielmassa pohditaan kriittisesti yleisellä tasolla hankkeiden toteuttajien vapaaehtoisuuteen perustuvan kompensaation vaikutusmahdollisuuksia.