Yleinen tietosuoja-asetus yhdenmukaisuuden tavoitteen näkökulmasta
Randell, Amanda (2024)
Randell, Amanda
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401314991
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401314991
Tiivistelmä
Yleinen tietosuoja-asetus on Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden keskeisintä sääntelyä tietosuojan alalla. Henkilötietodirektiivin seuraajana asetukselle tuli tarve digitaalitalouden kehityksen seurauksena. Nykyään voidaan puhua jopa digitaalisista sisämarkkinoista, joka toisaalta edellyttää korkeatasoista henkilötietojen suojaa mutta myös henkilötietojen vapaata liikkuvuutta. Yleinen tietosuoja-asetus onkin mielenkiintoinen, sillä sen tavoitteena on nämä osittain vastakkaisina pidettävät intressit. Tässä tutkielmassa keskitytään siihen, miten yleinen tietosuoja-asetus on onnistunut sen keskeisessä tavoitteessa tietosuojan yhdenmukaistamisessa jäsenmaissa ja millaisia haasteita siinä ilmenee.
Tutkielma toteutetaan tarkastelemalla yleisen tietosuoja-asetuksen sisältöä ja selvittämällä siihen liittyviä ohjeita, päätöksiä ja kertomuksia. Tutkimusmenetelminä käytetään lainoppia, systematisointia ja oikeusvertailua. Lisäksi eurooppaoikeudellisena tutkimuksena hyödynnetään oikeushistoriaa taustoittamaan tietosuojan kehitystä. Keskeistä tutkimuksessa on se, millaiset toimijat vaikuttavat yhdenmukaisuuden edistämiseen jäsenmaiden kesken.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että keskeisimmiltä tavoitteiltaan asetus on onnistunut yhdenmukaistamaan tietosuojaa Euroopan unionin jäsenmaiden välillä. Asetuksen normien avoimuus ja tulkinnanvaraisuus tuovat kuitenkin haasteita yhdenmukaiselle tietosuojan toteutumiselle niin jäsenmaiden sisällä kuin niiden välilläkin. Tähän haasteeseen vastauksena muun muassa Euroopan tietosuojaneuvosto on pyrkinyt ohjeistuksillaan selkiyttämään sääntelyä. Haasteena tässä on kuitenkin organisaatioiden ja yksityishenkilöiden erilaiset resurssit tiedon saavuttamisessa ja ajantasaisen ohjeistuksen aktiivisessa seuraamisessa. Lisäksi kansallisten valvontaviranomaisten osalta yhteistyötä on pyritty eri mekanismein lisäämään, jotta myös siten yhdenmukaisuus olisi paremmin turvattu. Asetuksen soveltamisessa on kuitenkin vaihtelua jäsenvaltioiden välillä ja etenkin seuraamusten osalta havaittiin tutkielmassa eroavaisuuksia. Epäyhdenmukainen soveltaminen haittaa sisämarkkinoiden toimintaa ja on omiaan lisäämään kustannuksia, mikä on vastoin asetuksen tavoitteita.
Tutkielma toteutetaan tarkastelemalla yleisen tietosuoja-asetuksen sisältöä ja selvittämällä siihen liittyviä ohjeita, päätöksiä ja kertomuksia. Tutkimusmenetelminä käytetään lainoppia, systematisointia ja oikeusvertailua. Lisäksi eurooppaoikeudellisena tutkimuksena hyödynnetään oikeushistoriaa taustoittamaan tietosuojan kehitystä. Keskeistä tutkimuksessa on se, millaiset toimijat vaikuttavat yhdenmukaisuuden edistämiseen jäsenmaiden kesken.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että keskeisimmiltä tavoitteiltaan asetus on onnistunut yhdenmukaistamaan tietosuojaa Euroopan unionin jäsenmaiden välillä. Asetuksen normien avoimuus ja tulkinnanvaraisuus tuovat kuitenkin haasteita yhdenmukaiselle tietosuojan toteutumiselle niin jäsenmaiden sisällä kuin niiden välilläkin. Tähän haasteeseen vastauksena muun muassa Euroopan tietosuojaneuvosto on pyrkinyt ohjeistuksillaan selkiyttämään sääntelyä. Haasteena tässä on kuitenkin organisaatioiden ja yksityishenkilöiden erilaiset resurssit tiedon saavuttamisessa ja ajantasaisen ohjeistuksen aktiivisessa seuraamisessa. Lisäksi kansallisten valvontaviranomaisten osalta yhteistyötä on pyritty eri mekanismein lisäämään, jotta myös siten yhdenmukaisuus olisi paremmin turvattu. Asetuksen soveltamisessa on kuitenkin vaihtelua jäsenvaltioiden välillä ja etenkin seuraamusten osalta havaittiin tutkielmassa eroavaisuuksia. Epäyhdenmukainen soveltaminen haittaa sisämarkkinoiden toimintaa ja on omiaan lisäämään kustannuksia, mikä on vastoin asetuksen tavoitteita.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]