Neuromoninaisten lasten vanhempien sosiaalisen tuen kokemukset sosiaalipalveluissa
Aalto-Riihiaho, Emmi (2024)
Aalto-Riihiaho, Emmi
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402096478
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402096478
Tiivistelmä
Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten neuromoninaisten lasten vanhemmat kokevat tulevansa kuulluiksi sosiaalipalveluiden sosiaalista tukea järjestettäessä. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa, millaista sosiaalista tukea neuromoninaiset perheet ovat saaneet ja millaista sosiaalista tukea vanhemmat toivovat. Tutkimuksen aineistona oli neuromoninaisten perheiden vanhempien laatimat kirjoitukset, jotka kerättiin sosiaalisen median vertaistukiryhmistä. Aineisto koostui 14 kirjoituksesta. Ne analysoitiin aineistolähtöisellä tematisoinnilla ja lisäksi hyödynnettiin teoriaohjautuvaa analyysitapaa. Tutkimusta ohjasi fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusote.
Neuromoninaisten perheiden vanhempien sosiaalisen tuen ja kuulluksi tulemisen kokemukset sekä arjen kuvaus tulivat esille kirjoituksista. Lapsen neuromoninaisuus vaikuttaa perheiden arkeen monin tavoin. Tämä kuormittaa arkea sekä asettaa haasteita vanhempien resurssien käytölle. Virallinen sosiaalinen tuki on perheiden tarpeiden mukaisena toteutuessaan merkityksellistä. Vanhempien kokemusten mukaan vääränlainen sosiaalinen tuki kuormittaa. Vanhempien sosiaalisen tuen toiveet painottuvat konkreettiseen ja emotionaaliseen sosiaaliseen tukeen. Myös myönteiset sosiaalisen tuen kokemukset koostuvat lähinnä konkreettisesta sosiaalisesta tuesta ja työntekijöiltä saadusta ymmärryksestä, joka on tulkittavissa emotionaaliseksi sosiaaliseksi tueksi. Sosiaalisen tuen ja kuulluksi tulemisen kokemukset ovat yhteydessä toisiinsa ja linkittyvät osallisuuteen. Sosiaalityöntekijän laatima sosiaalisen tuen päätös vaikuttaa vanhempien kuulluksi tulemisen kokemuksiin. Vanhemmat arvostavat sosiaalisen tuen kohtaamisissa työntekijöiden tietoisuutta tai ymmärrystä neuromoninaisuudesta sekä työntekijän kykyä asettua ei-tietämisen tilaan.
Tutkimuksen johtopäätöksenä päädytään esittämään neuromoninaisten perheiden kanssa työskentelyn lähtökohdaksi huolehtivaa sosiaalista asianajoa, joka sisältää elementtejä sekä sosiaalityön huolenpitosuhteesta että sosiaalisesta asianajosta. Tutkimushavaintojen perusteella perheiden sosiaalisen tuen tarve on pääasiallisesti hyvin käytännöllisessä, arkeen liittyvässä avussa. Perheillä itsessään ei välttämättä ole mitään isoa muutoshaastetta, vaan tilanteen säilyttäminen ennallaan tai vanhempien voimavarojen vahvistuminen ovat riittävät tavoitteet työskentelylle. Neuromoninaisten perheiden vanhempien kuulluksi tuleminen edellyttää myös kuulluksi tulemista sosiaalisen tuen palvelujärjestelmän rakenteissa.
Neuromoninaisten perheiden vanhempien sosiaalisen tuen ja kuulluksi tulemisen kokemukset sekä arjen kuvaus tulivat esille kirjoituksista. Lapsen neuromoninaisuus vaikuttaa perheiden arkeen monin tavoin. Tämä kuormittaa arkea sekä asettaa haasteita vanhempien resurssien käytölle. Virallinen sosiaalinen tuki on perheiden tarpeiden mukaisena toteutuessaan merkityksellistä. Vanhempien kokemusten mukaan vääränlainen sosiaalinen tuki kuormittaa. Vanhempien sosiaalisen tuen toiveet painottuvat konkreettiseen ja emotionaaliseen sosiaaliseen tukeen. Myös myönteiset sosiaalisen tuen kokemukset koostuvat lähinnä konkreettisesta sosiaalisesta tuesta ja työntekijöiltä saadusta ymmärryksestä, joka on tulkittavissa emotionaaliseksi sosiaaliseksi tueksi. Sosiaalisen tuen ja kuulluksi tulemisen kokemukset ovat yhteydessä toisiinsa ja linkittyvät osallisuuteen. Sosiaalityöntekijän laatima sosiaalisen tuen päätös vaikuttaa vanhempien kuulluksi tulemisen kokemuksiin. Vanhemmat arvostavat sosiaalisen tuen kohtaamisissa työntekijöiden tietoisuutta tai ymmärrystä neuromoninaisuudesta sekä työntekijän kykyä asettua ei-tietämisen tilaan.
Tutkimuksen johtopäätöksenä päädytään esittämään neuromoninaisten perheiden kanssa työskentelyn lähtökohdaksi huolehtivaa sosiaalista asianajoa, joka sisältää elementtejä sekä sosiaalityön huolenpitosuhteesta että sosiaalisesta asianajosta. Tutkimushavaintojen perusteella perheiden sosiaalisen tuen tarve on pääasiallisesti hyvin käytännöllisessä, arkeen liittyvässä avussa. Perheillä itsessään ei välttämättä ole mitään isoa muutoshaastetta, vaan tilanteen säilyttäminen ennallaan tai vanhempien voimavarojen vahvistuminen ovat riittävät tavoitteet työskentelylle. Neuromoninaisten perheiden vanhempien kuulluksi tuleminen edellyttää myös kuulluksi tulemista sosiaalisen tuen palvelujärjestelmän rakenteissa.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]