Työn tarjoamisvelvollisuus ja sen ulottuvuus kollektiiviperusteisissa irtisanomistilanteissa
Simpanen, Elmeri (2024)
Simpanen, Elmeri
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402218258
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402218258
Tiivistelmä
Tässä lainopillisessa tutkielmassa pyritään selvittämään, millä edellytyksillä työn tarjoamisvelvollisuus voi ulottua määräysvallassa olevaan yhtiöön tai yhteisöön TSL 7:4 §:n perusteella. Tähän liittyvänä olennaisena seikkana pyritään myös selvittämään, minkälainen työ kuuluu työn tarjoamisvelvollisuuden soveltamisalaan.
Ratkaisevaa sen kannalta, onko työtä tarjottava, on se, katsotaanko työn vastaavan työntekijän koulutusta, ammattitaitoa tai kokemusta. Tutkielmassa esitetyn perusteella tämä ratkeaa kokonaisharkinnalla, johon vaikuttavien seikkojen arvoa yksittäistapauksessa ei ole mahdollista vakiintuneesti linjata, vaan harkinta on tehtävä tapauskohtaisesti. Mikäli useampi työ vastaa näitä kriteereitä, tulee työnantajan tarjota lähimmin aiempaa työsopimusta muistuttavaa työtä. Tutkielmassa arvioidaan myös muita tätä harkintaa koskevia seikkoja. Työn tarjoamisvelvollisuuteen liittyy myös muita tutkielmassa tarkasteltavia seikkoja, kuten työnantajan laaja selvitysvelvollisuus ja se tapa, millä työnantajan tulisi käytännössä työtä tarjota.
TSL 7:4 § 3 momentin mukainen työn tarjoamisvelvollisuuden ulottuminen toiseen yhtiöön edellyttää määräysvaltaa, sekä toimintojen riittävää yhteisyyttä, jota koskevassa arvioinnissa huomioon otetaan hallituksen esityksen perusteella oikeuskäytännössäkin vahvistettuina seikkoina henkilöstöasioiden yhteisyys, yhtiöiden toimiala ja liiketoimintojen yhteisyys. Tutkielmassa tutkitaan näiden seikkojen merkityssisältöä. Velvollisuuden ulottuvuuden laajentuminen voidaan vain yksittäistapauksissa ratkaista kokonaisharkinnalla. Olennaista on lisäksi sen määrittäminen, onko kyse yrityskokonaisuudesta vai työnantajakokonaisuudesta, joista vain ensin mainittuun TSL 7:4 § soveltuu. Nämä muodostuvat osin samojen kriteerien perusteella, joten erotteluun on kiinnitettävä aiem- paa enemmän huomiota.
Ratkaisevaa sen kannalta, onko työtä tarjottava, on se, katsotaanko työn vastaavan työntekijän koulutusta, ammattitaitoa tai kokemusta. Tutkielmassa esitetyn perusteella tämä ratkeaa kokonaisharkinnalla, johon vaikuttavien seikkojen arvoa yksittäistapauksessa ei ole mahdollista vakiintuneesti linjata, vaan harkinta on tehtävä tapauskohtaisesti. Mikäli useampi työ vastaa näitä kriteereitä, tulee työnantajan tarjota lähimmin aiempaa työsopimusta muistuttavaa työtä. Tutkielmassa arvioidaan myös muita tätä harkintaa koskevia seikkoja. Työn tarjoamisvelvollisuuteen liittyy myös muita tutkielmassa tarkasteltavia seikkoja, kuten työnantajan laaja selvitysvelvollisuus ja se tapa, millä työnantajan tulisi käytännössä työtä tarjota.
TSL 7:4 § 3 momentin mukainen työn tarjoamisvelvollisuuden ulottuminen toiseen yhtiöön edellyttää määräysvaltaa, sekä toimintojen riittävää yhteisyyttä, jota koskevassa arvioinnissa huomioon otetaan hallituksen esityksen perusteella oikeuskäytännössäkin vahvistettuina seikkoina henkilöstöasioiden yhteisyys, yhtiöiden toimiala ja liiketoimintojen yhteisyys. Tutkielmassa tutkitaan näiden seikkojen merkityssisältöä. Velvollisuuden ulottuvuuden laajentuminen voidaan vain yksittäistapauksissa ratkaista kokonaisharkinnalla. Olennaista on lisäksi sen määrittäminen, onko kyse yrityskokonaisuudesta vai työnantajakokonaisuudesta, joista vain ensin mainittuun TSL 7:4 § soveltuu. Nämä muodostuvat osin samojen kriteerien perusteella, joten erotteluun on kiinnitettävä aiem- paa enemmän huomiota.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]