Upcycling-tuotteet ja tavaramerkkioikeus : tavaramerkin haltijan perusteltu aihe vastustaa upcycling-tuotteiden myöhempää kaupan pitämistä
Jauhiainen, Julia (2023)
Jauhiainen, Julia
Lapin yliopisto
2023
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402268713
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402268713
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan upcycling-toimintaa tavaramerkkioikeudellisessa viitekehyksessä. Tutkielmassa pyritään selvittämään lainopin ja oikeuspoliittisen tutkimuksen keinoin, milloin tavaramerkin haltijalla katsotaan olevan perusteltua aihetta vastustaa upcycling-tuotteiden myymistä. Lisäksi tarkastellaan, miten tämänhetkinen tavaramerkkilainsäädäntö sääntelee upcycling-tuotteiden myyntiä sekä perehdytään tarkemmin siihen, voitaisiinko upcycling-toiminta oikeuttaa tavaramerkin antaman yksinoikeuden sammumisen nojalla.
Tutkielmassa havaitaan, että nykyisellään oleva tavaramerkkilainsäädäntö on omiaan rajoittamaan kestävää kehitystä tukevien liiketoimintamallien, kuten upcycling-toiminnan yleistymistä. Tavaramerkin haltijan yksinoikeuden sisältö on perinteisesti määritelty hyvin laajaksi. Tämä johtaa siihen, että muut yhteiskunnalliset intressit, kuten kestävä kehitys otetaan huomioon lähinnä yksinoikeuden poikkeus- ja rajoitussäännösten nojalla. Tutkielmassa esitetään, että upcycling-toiminta voitaisiin oikeuttaa tavaramerkin antaman yksinoikeuden sammumisen perusteella. Tutkielmassa tullaan kuitenkin siihen johtopäätökseen, että yksinoikeuden sammumista ei luultavimmin voida soveltaa upcycling-toimintaan. Lisäksi tutkielmassa havaitaan, että tavaramerkin haltijalla on todennäköisesti oikeus vastustaa upcycling-tuotteiden myyntiä perustellun aiheen nojalla, koska upcycling-tuotteiden ulkomuoto ja käyttötarkoitus eroavat olennaisella tavalla tavaramerkillä varustettuihin tuotteisiin verrattuna. Perustellun aiheen katsotaan luultavimmin olevan käsillä myös silloin, kun upcycling-tuotteet vahingoittavat tavaramerkin mainetta ja silloin, kun kuluttajille syntyy virheellinen mielikuva upcycling-tuotteen ja tavaramerkin haltijan välisestä taloudellisesta suhteesta.
Tutkielmassa käsitellyistä oikeustapauksista havaitaan, että tavaramerkkilainsäädännön tulkinnassa painotetaan perinteisesti tavaramerkin haltijan intressejä ja vapaata kilpailua. Tulkinnassa ei juurikaan huomioida muita yhteiskunnallisia intressejä, kuten kestävää kehitystä. EU:n perussopimukset velvoittavat huomioimaan kestävän kehityksen kaikessa unionin toiminnassa, joten myös tavaramerkkioikeudessa tulisi antaa nykyistä enemmän painoarvoa kestävän kehityksen toteutumiselle. Tutkielmassa esitetään, että tavaramerkkilainsäädännön tulkinnassa tulisikin suhtautua sallivammin sellaiseen upcycling-toimintaan, jonka avulla maksimoidaan käytetyn tuotteen tai ylijäämämateriaalin elinikä ja pysyminen kierrossa. Tällainen tulkintatapa olisi linjassa kestävän kehityksen tavoitteiden ja EU:n perussopimusten kanssa.
Tutkielmassa havaitaan, että nykyisellään oleva tavaramerkkilainsäädäntö on omiaan rajoittamaan kestävää kehitystä tukevien liiketoimintamallien, kuten upcycling-toiminnan yleistymistä. Tavaramerkin haltijan yksinoikeuden sisältö on perinteisesti määritelty hyvin laajaksi. Tämä johtaa siihen, että muut yhteiskunnalliset intressit, kuten kestävä kehitys otetaan huomioon lähinnä yksinoikeuden poikkeus- ja rajoitussäännösten nojalla. Tutkielmassa esitetään, että upcycling-toiminta voitaisiin oikeuttaa tavaramerkin antaman yksinoikeuden sammumisen perusteella. Tutkielmassa tullaan kuitenkin siihen johtopäätökseen, että yksinoikeuden sammumista ei luultavimmin voida soveltaa upcycling-toimintaan. Lisäksi tutkielmassa havaitaan, että tavaramerkin haltijalla on todennäköisesti oikeus vastustaa upcycling-tuotteiden myyntiä perustellun aiheen nojalla, koska upcycling-tuotteiden ulkomuoto ja käyttötarkoitus eroavat olennaisella tavalla tavaramerkillä varustettuihin tuotteisiin verrattuna. Perustellun aiheen katsotaan luultavimmin olevan käsillä myös silloin, kun upcycling-tuotteet vahingoittavat tavaramerkin mainetta ja silloin, kun kuluttajille syntyy virheellinen mielikuva upcycling-tuotteen ja tavaramerkin haltijan välisestä taloudellisesta suhteesta.
Tutkielmassa käsitellyistä oikeustapauksista havaitaan, että tavaramerkkilainsäädännön tulkinnassa painotetaan perinteisesti tavaramerkin haltijan intressejä ja vapaata kilpailua. Tulkinnassa ei juurikaan huomioida muita yhteiskunnallisia intressejä, kuten kestävää kehitystä. EU:n perussopimukset velvoittavat huomioimaan kestävän kehityksen kaikessa unionin toiminnassa, joten myös tavaramerkkioikeudessa tulisi antaa nykyistä enemmän painoarvoa kestävän kehityksen toteutumiselle. Tutkielmassa esitetään, että tavaramerkkilainsäädännön tulkinnassa tulisikin suhtautua sallivammin sellaiseen upcycling-toimintaan, jonka avulla maksimoidaan käytetyn tuotteen tai ylijäämämateriaalin elinikä ja pysyminen kierrossa. Tällainen tulkintatapa olisi linjassa kestävän kehityksen tavoitteiden ja EU:n perussopimusten kanssa.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]