Nuorten kokemuksia perhehoidosta ja kiintymyksestä perhehoitajiin

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tarkastelun kohteena on lastensuojelun perhehoito sijaishuollon muotona. Tutkielman haastatteluun osallistui seitsemän iältään 18–25-vuotiasta nuorta aikuista, jotka ovat olleet huostaanotettuja ja sijoitettuina perhehoitoon. Minua kiinnosti nuorten kokemukset perhehoidosta ja kiintymyksestä perhehoitajia kohtaan. Tutkielman näkökulma määrittyi Erik Allardtin luoman hyvinvoinnin teorian, joka sisältää hyvinvoinnin ulottuvuudet - having, loving & being ja John Bowlbyn kiintymyssuhdeteorian kautta. Tutkielman näkökulmassa tärkeä roolissa on myös arki ja perhe osana lapsen hyvinvointia.

Tutkielman metodologia pohjautuu laadulliseen empiiriseen tutkimukseen ja tutkielman tiedonintressi on hermeneuttisfenomenologinen. Teemahaastattelut analysoin aineistolähtöistä sisällönanalyysi metodia hyödyntäen. Tutkielman tulokset osoittavat, että perhehoito sijaishuollon muotona koettiin pääasiassa positiiviseksi. Perhehoito jäljittelee pitkälti normaalia perhe-elämää. Lapsi saa hoivaa, huolenpitoa ja rakkautta sekä tutut rutiinit toistuvat arjessa. Tuloksissa nousi esiin myös vastakkainen kokemus, jossa perhehoito ei ollut lapsen hyvinvointia turvaavaa ja edistävää. Taustalla oli haastateltavan kokema kaltoinkohtelu, väkivalta ja rakkaudettomuus sijaisperheessä. Tuloksista käy ilmi, että perhehoito voi onnistuessaan olla tasapainoista, rakastavaa ja turvaa antavaa perhe-elämää, joka tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja kyseisten asioiden tuleekin olla lähtökohta perhehoidolle.