Vaarallinen rakkaus : kuvaileva kirjallisuuskatsaus lähisuhdesurman ennusmerkeistä ja niiden huomioimisesta viranomaistyössä ja lainsäädännössä
Kyllönen, Reetta (2024)
Kyllönen, Reetta
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024030710307
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024030710307
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastelen lähisuhdesurmien ennusmerkkejä sekä niiden huomioimista lainsäädännössä ja viranomaistyössä. Tutkimukseni käsittelee myös lähisuhdesurmien ennaltaehkäisyn ja uhrien suojelemisen näkökulmaa. Tutkimukseni on suunnattu kaikille lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn parissa työskenteleville ja siitä kiinnostuneille.
Tutkimus on kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutettu laadullinen tutkimus systemaattisen kirjallisuuskatsauksen piirtein. Tutkimuksessa on hyödynnetty eksplisiittistä aineistonvalintaa ja induktiivista sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto on laaja ja monipuolinen, ja se on jaettu pääasialliseen aineistoon ja muuhun aineistoon. Pääasiallinen aineisto koostuu luotettaviksi arvioiduista tutkimuksista, kun muussa aineistossa on myös tutkimusten ulkopuolista materiaalia.
Tutkimuksessa todetaan lähisuhdesurman ennusmerkkien olevan moniulotteisia ja vaikeasti tunnistettavia. Lähisuhdesurman ennusmerkit liittyvät perheessä esiintyneeseen väkivaltaan ja kaltoinkohteluun, tekijän mielenterveysongelmiin, parisuhteen päättymiseen ja konfliktien kasaantumiseen. Akuutteja ennusmerkkejä voivat olla esimerkiksi lähisuhdeväkivalta ja sen vakavoituminen, ero, muutokset lasten huoltajuusasioissa sekä määrätty lähestymiskielto. Pitkäaikaisia ennusmerkkejä ovat muun muassa pitkäaikainen väkivalta ja kaltoinkohtelu, parisuhdeongelmat, eroaikeet, mielenterveysongelmat ja taloudelliset vaikeudet. Lähisuhdesurmat ovat sukupuolittunut ilmiö, sillä naisten kuolleisuus lähisuhdesurmien uhrina on miehiä yleisempää. Sukupuolella voi olla merkitystä myös surmateon taustatekijöihin, luonteeseen sekä uhrien määrään ja ikään liittyen.
Tutkimus osoittaa ennusmerkkien huomioimisen viranomaistyössä ja lainsäädännössä olevan riittämätöntä. Tämä voi johtua ennusmerkkien vaikeasta tunnistamisesta sekä moniulotteisesta ja dynaamisesta luonteesta. Eri lait ja säädökset velvoittavat ihmisen oikeudesta elämään ja koskemattomuuteen sekä määrittävät keinoja ja rangaistusehtoja niiden turvaamiseksi. Viranomaisilla on velvollisuus ilmaista huolensa, ottaa väkivalta, kaltoinkohtelu ja muut lähisuhdesurman ennusmerkit puheeksi sekä tarjota uhrille ja tekijälle tukea. Lähisuhdesurmia on tutkittu vähän aiheen sensitiivisyyden vuoksi eikä niiden taustatekijöistä tiedetä paljoa. Jatkotutkimukselle on tarvetta muun muassa pitkäaikaisten taustatekijöiden, tekijän sukupuolen sekä tekijän ja uhrin etnisyyden merkitysten saralla.
Tutkimus on kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutettu laadullinen tutkimus systemaattisen kirjallisuuskatsauksen piirtein. Tutkimuksessa on hyödynnetty eksplisiittistä aineistonvalintaa ja induktiivista sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto on laaja ja monipuolinen, ja se on jaettu pääasialliseen aineistoon ja muuhun aineistoon. Pääasiallinen aineisto koostuu luotettaviksi arvioiduista tutkimuksista, kun muussa aineistossa on myös tutkimusten ulkopuolista materiaalia.
Tutkimuksessa todetaan lähisuhdesurman ennusmerkkien olevan moniulotteisia ja vaikeasti tunnistettavia. Lähisuhdesurman ennusmerkit liittyvät perheessä esiintyneeseen väkivaltaan ja kaltoinkohteluun, tekijän mielenterveysongelmiin, parisuhteen päättymiseen ja konfliktien kasaantumiseen. Akuutteja ennusmerkkejä voivat olla esimerkiksi lähisuhdeväkivalta ja sen vakavoituminen, ero, muutokset lasten huoltajuusasioissa sekä määrätty lähestymiskielto. Pitkäaikaisia ennusmerkkejä ovat muun muassa pitkäaikainen väkivalta ja kaltoinkohtelu, parisuhdeongelmat, eroaikeet, mielenterveysongelmat ja taloudelliset vaikeudet. Lähisuhdesurmat ovat sukupuolittunut ilmiö, sillä naisten kuolleisuus lähisuhdesurmien uhrina on miehiä yleisempää. Sukupuolella voi olla merkitystä myös surmateon taustatekijöihin, luonteeseen sekä uhrien määrään ja ikään liittyen.
Tutkimus osoittaa ennusmerkkien huomioimisen viranomaistyössä ja lainsäädännössä olevan riittämätöntä. Tämä voi johtua ennusmerkkien vaikeasta tunnistamisesta sekä moniulotteisesta ja dynaamisesta luonteesta. Eri lait ja säädökset velvoittavat ihmisen oikeudesta elämään ja koskemattomuuteen sekä määrittävät keinoja ja rangaistusehtoja niiden turvaamiseksi. Viranomaisilla on velvollisuus ilmaista huolensa, ottaa väkivalta, kaltoinkohtelu ja muut lähisuhdesurman ennusmerkit puheeksi sekä tarjota uhrille ja tekijälle tukea. Lähisuhdesurmia on tutkittu vähän aiheen sensitiivisyyden vuoksi eikä niiden taustatekijöistä tiedetä paljoa. Jatkotutkimukselle on tarvetta muun muassa pitkäaikaisten taustatekijöiden, tekijän sukupuolen sekä tekijän ja uhrin etnisyyden merkitysten saralla.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4505]