Virkamiehen laiminlyöntivastuun ulottuvuus virkavelvollisuuden rikkomistilanteissa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tutkia rikoslain (39/1889) 3 luvun 3 §:n laiminlyöntivastuun ulottuvuutta ja soveltamista rikoslain 40 luvun 9 tai 10 §:n mukaisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön mukaisesti. Pyrkimyksenä on tarkastella lainopillisin metodein virkamiehen laiminlyöntivastuun rikosoikeudellisen toteutumisen kannalta keskeisiä tekijöitä sekä tutkia virkamiehen vastuuaseman henkilöllistä ja asiallista ulottuvuutta.

Laiminlyönnin rikosoikeudellinen käsite on muodoltaan moninainen, eikä se rajoitu ainoastaan passiiviseen tekemättä jättämiseen, vaan siihen liittyy myös sosiaalinen ulottuvuus. Tämän myötä laiminlyönnillä voidaan tarkoittaa myös sitä, että henkilö on jättänyt tekemättä jotain, mitä yhteiskunnallisessa kontekstissa olisi häneltä odotettu suoritettavaksi. Tällainen odotus voi perustua esimerkiksi virkamiehen virkavastuuseen suorittaa virkatehtävät asianmukaisesti. Perustuslakiin (731/1999) pohjautuva virkavastuu ja sen rikosoikeudellinen toteutuminen on mahdollista silloin, kun virkamies rikkoo virkavelvollisuuden rikoslain 40 luvussa rangaistavaksi säädettyjen tunnusmerkistöjen mukaisesti.

Laiminlyönnin rangaistavuutta säädetään rikoslain 3 luvun 3 §:ssä ja laiminlyöntirikokset jaetaan säännöksen ensimmäisen ja toisen momentin mukaisesti varsinaisiin ja epävarsinaisiin laiminlyöntirikoksiin. Huolellisuusnormin rikkomistilanteet ovat sekoitus sekä aktiivista että passiivista toimintaa. Oikeuskäytäntö on siirtänyt virkamiehen huolellisuusnormin rikkomistilanteet lähemmäs laiminlyöntirikosten kategoriaa. Laillisuusperiaatteen näkökulma on tärkeä ottaa huomioon, jotta laiminlyöty virkavelvollisuus ja mahdollinen vastuuaseman luova velvollisuus pystytään yksilöimään riittävän täsmällisellä normilla.

Tuottamuksellista virkavelvollisuuden laiminlyöntiä tarkasteltaessa olosuhteiden mukainen huolellisuusstandardi sekä tekijän virka-aseman tuomat ominaisuudet ovat merkittäviä arvioitavaksi tulevia seikkoja. Laiminlyönnin kausaalisuutta arvioidessa virkamiehen vastuuasemalla voi olla merkitystä siihen, onko virkamies vastuussa aiheutetusta seurauksesta silloinkin, kun kausaalisuuden katkaisee toisen henkilön toiminta. Haasteiksi virkamiehen laiminlyöntivastuun arvioinnissa voidaan katsoa epävarsinaisten laiminlyöntirikosten oikeuskäytännön vähäisyys sekä tahallisuutta vaativien rikoslain säännösten kvalifiointiperusteiden haastava toteutuminen laiminlyöntitilanteeseen. Lisäksi viranomaisessa esimiehen laiminlyöntivastuun muodostavan selkeän ja yhtenäisen sääntelyn puuttuminen on tehnyt esimiehen val-vontavastuun toteutumisesta oikeuskäytännössä epäyhtenäistä.