Narratiivinen kirjallisuuskatsaus jälkikoloniaalisista ja dekolonisoivista lähestymistavoista sosiaalityöhön ja sosiaalityön tutkimukseen

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa tutkin sitä, miten sosiaalityötä ja sosiaalityön tutkimusta on tarkasteltu jälkikoloniaalisen ja dekoloniaalin teorian kautta eri puolilla maailmaa, millaisia mahdollisuuksia teorioiden soveltaminen tuo sosiaalityön käytäntöihin ja tutkimukseen, sekä millaisia kehittämistarpeita teorioiden hyödyntäminen on tuottanut. Tavoitteeni on herättää keskustelua siitä, millaisia uusia eväitä jälkikoloniaalinen tutkimusote ja ajattelutapa voisivat tuoda sosiaalityöhön ja tutkimukseen Suomessa.

Tutkimusaineisto koostuu 18 vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista eri puolilta maailmaa, joissa käsitellään koloniaalisuutta ja sen vastustamista sosiaalityössä ja sosiaalityön tutkimuksessa. Tutkimusmenetelmänä on narratiivinen kirjallisuuskatsaus ja aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuskysymykseni oli: Millaisia kehittämistarpeita jälkikoloniaaliset ja dekoloniaalit tarkastelutavat tuottavat sosiaalityölle ja sosiaalityön tutkimukselle?

Tutkimustulokset osoittivat, että jälkikoloniaalista ja dekoloniaalista tutkimusotetta on käytetty sosiaalityön tutkimuksessa muun muassa sosiaalityön historian ja sosiaalityön epistemologisten lähtökohtien tarkasteluun, kolonialististen ideologioiden paljastamiseen ja käsittelemiseen sosiaalityössä, sekä vallan tarkasteluun kansainvälisessä sosiaalityössä. Dekoloniaali kritiikki kohdistui erityisesti sosiaalityön opetukseen sekä valtavirran sosiaalityön tutkimusmenetelmiin ja käytäntöihin. Sosiaalityön moninaisen tietopohjan ja tietämisen tapojen tulisi näkyä paremmin moninaisuutena myös tutkimuksen tekemisen tavoissa ja opetuksessa.

Tutkimusaineistossa toistui jälkikoloniaalisen ajattelutavan myötä kehittyvän kriittisen tietoisuuden ja vallan tarkastelun välttämättömyys sosiaalityössä, jotta koloniaalisia ajattelutapoja voidaan tiedostaa ja purkaa. Jälkikoloniaalinen tarkastelu ja dekolonisoiva tutkimusote tuottavat eväitä kriittiselle reflektoinnille sosiaalityön osallistumisesta ja asemasta monimutkaisten ja globaalien sosiaalisten ongelmien käsittämiselle. Jälkikoloniaalinen tarkastelu ja kriittinen tiedostaminen voi auttaa paljastamaan ajan saatossa ”luonnollistuneita” koloniaalisia ideologioita, kuten rasismia, sekä koloniaalisia jatkumoita tietämisen ja ymmärtämisen tavoissa valtavirran sosiaalityössä globaalissa pohjoisessa.