Poikkeuksellinen ja kertaluonteinen vai liittovaltiokehityksen keppihevonen : millaisena Suomen EU-politiikka näyttäytyy eduskunnan elpymisvälinekeskustelussa vuonna 2021
Kirkkala, Santeri (2023)
Kirkkala, Santeri
Lapin yliopisto
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032512904
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032512904
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkastelee sitä, millaisena Suomen 2020-luvun EU-politiikka näyttäytyy Euroopan unionin (EU) elpymisvälineen (Next Generation EU) hyväksymisestä käydyssä eduskuntakeskustelussa. Toukokuussa 2021 EU:n monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä hyväksytty elpymisväline on määräaikainen rahoitusinstrumentti, jonka tarkoituksena on vauhdittaa EU:n talouden elpymistä, edistää vihreää siirtymää, digitalisaatiota sekä unionin kriisinkestävyyttä. Elpymisväline herätti vilkasta keskustelua ja tämä työ keskittyy tarkastelemaan kansanedustajien argumentteja elpymisvälineen puolesta ja sitä vastaan. Elpymisvälineen puolustajien mukaan kyseessä on koronaviruspandemian vuoksi tehty poikkeuksellinen ja kertaluonteinen toimenpide, joka on luonteeltaan kompromissi sekä käsillä olevista vaihtoehdoista paras mahdollinen. Vastustajien mukaan elpymisvälineen yhteisvelka rikkoo EU:n perussopimuksia, syventää integraatiota, ja on merkittävä askel kohti liittovaltiota.
Analyysimetodina on laadullinen sisällönanalyysi, jonka avulla jaottelen argumentit elpymisvälinettä puoltaviin ja vastustaviin. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän integraatioteoria neofunktionalismia, jonka mukaan integraatio yhdellä politiikan osa-alueella lisää integraatiopaineita läheisillä osa-alueilla. Lisäksi sovellan failing forward -teoriaa, jonka mukaan integraatio toteutuu pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan, jolloin muodostuvat instituutiot jäävät keskeneräisiksi. Keskeneräisyydestä johtuvia ongelmia korjataan lisäintegraatiolla.
Eduskuntakeskustelun perusteella Suomen 2020-luvun EU-politiikka näyttäytyy polarisoituneena, sillä Suomesta puuttuu yhteinen näkemys EU-vaikuttamisen keinoista ja painopistealueista. EU- keskustelu on edelleen jälkijättöistä ja ylätasolla pyörivää. Tehokkaampi EU-vaikuttaminen edellyttää reaaliaikaista ja avointa keskustelua, selkeiden kansallisten prioriteettien asettamista sekä oikea-aikaista vaikuttamista. On paljonpuhuvaa, että niin moni kansanedustaja kannastaan riippumatta totesi, että yhteinen linja on löydettävä ja sen on oltava terävä.
Analyysimetodina on laadullinen sisällönanalyysi, jonka avulla jaottelen argumentit elpymisvälinettä puoltaviin ja vastustaviin. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän integraatioteoria neofunktionalismia, jonka mukaan integraatio yhdellä politiikan osa-alueella lisää integraatiopaineita läheisillä osa-alueilla. Lisäksi sovellan failing forward -teoriaa, jonka mukaan integraatio toteutuu pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan, jolloin muodostuvat instituutiot jäävät keskeneräisiksi. Keskeneräisyydestä johtuvia ongelmia korjataan lisäintegraatiolla.
Eduskuntakeskustelun perusteella Suomen 2020-luvun EU-politiikka näyttäytyy polarisoituneena, sillä Suomesta puuttuu yhteinen näkemys EU-vaikuttamisen keinoista ja painopistealueista. EU- keskustelu on edelleen jälkijättöistä ja ylätasolla pyörivää. Tehokkaampi EU-vaikuttaminen edellyttää reaaliaikaista ja avointa keskustelua, selkeiden kansallisten prioriteettien asettamista sekä oikea-aikaista vaikuttamista. On paljonpuhuvaa, että niin moni kansanedustaja kannastaan riippumatta totesi, että yhteinen linja on löydettävä ja sen on oltava terävä.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4436]