Pieni koulu itsetunnon kehittymisen kasvuympäristönä : fenomenografinen tutkimus opettajien käsityksistä
Maaninka, Mirjami (2024)
Maaninka, Mirjami
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041517946
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041517946
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen opettajien käsityksiä itsetunnon tukemisesta pienellä koululla sekä siitä, millainen kasvuympäristö pieni koulu on vahvan itsetunnon kehittymisen tukijana. Suomalaisten pienten koulujen lakkautukset ovat käyneet kiivaina jo pitkään, ja siksi tutkimustietoa aiheesta tarvitaan. Tutkielmani avaa osaltaan sitä, millainen ympäristö uhanalainen pieni koulu on kasvaa ja oppia.
Tutkimusaineistoni koostuu 23 elämyskirjoituksesta, jotka keräsin pienten koulujen opettajilta ympäri Suomen hyödyntäen eläytymismenetelmää. Fenomenografisen tutkimukseni aineiston analyysimenetelmänä toimii fenomenografinen analyysi.
Tulosteni mukaan opettajat käsittävät pienen koulun pääosin hyvänä ja turvallisena ympäristönä itsetunnon kehittymiselle. Sen ansioksi nähtiin pienten koulujen vahva yhteisöllisyys ja lämminhenkinen, jokaista kunnioittava ilmapiiri. Lisäksi vähäisen oppilasmäärän myötä opettajilla on vahva oppilaantuntemus, ja opetuksen nähtiin olevan lapsilähtöistä ja yksilölliset tarpeet huomioivaa. Itsetunnon kehittymistä haastavina tekijöinä nähtiin erityisesti ystävien puute sekä yhdysluokkien sopimattomuus oppimisen haasteista kärsivälle oppilaalle.
Itsetunnon kehityksen tukemiseen suurin osa opettajista koki pienellä koululla olevan hyvin mahdollisuuksia. Oppilaslähtöiset ja monipuoliset työtavat, vahvuuksien ja osaamisen huomiointi, oppilaiden kohtaaminen sekä oppilaantuntemuksen kautta tehdyt erilaiset pedagogiset ratkaisut nousivat eniten mainintoja saaneiksi itsetunnon tukemisen keinoiksi. Lisäksi toimiva kodin ja koulun yhteistyö nähtiin tärkeäksi. Muutama opettajista koki, ettei pienellä koululla ole riittävästi aikaa eikä resursseja oppilaiden itsetunnon tukemiseen opettajan joutuessa olemaan samaan aikaan vastuussa useammasta luokka-asteesta.
Tutkimusaineistoni koostuu 23 elämyskirjoituksesta, jotka keräsin pienten koulujen opettajilta ympäri Suomen hyödyntäen eläytymismenetelmää. Fenomenografisen tutkimukseni aineiston analyysimenetelmänä toimii fenomenografinen analyysi.
Tulosteni mukaan opettajat käsittävät pienen koulun pääosin hyvänä ja turvallisena ympäristönä itsetunnon kehittymiselle. Sen ansioksi nähtiin pienten koulujen vahva yhteisöllisyys ja lämminhenkinen, jokaista kunnioittava ilmapiiri. Lisäksi vähäisen oppilasmäärän myötä opettajilla on vahva oppilaantuntemus, ja opetuksen nähtiin olevan lapsilähtöistä ja yksilölliset tarpeet huomioivaa. Itsetunnon kehittymistä haastavina tekijöinä nähtiin erityisesti ystävien puute sekä yhdysluokkien sopimattomuus oppimisen haasteista kärsivälle oppilaalle.
Itsetunnon kehityksen tukemiseen suurin osa opettajista koki pienellä koululla olevan hyvin mahdollisuuksia. Oppilaslähtöiset ja monipuoliset työtavat, vahvuuksien ja osaamisen huomiointi, oppilaiden kohtaaminen sekä oppilaantuntemuksen kautta tehdyt erilaiset pedagogiset ratkaisut nousivat eniten mainintoja saaneiksi itsetunnon tukemisen keinoiksi. Lisäksi toimiva kodin ja koulun yhteistyö nähtiin tärkeäksi. Muutama opettajista koki, ettei pienellä koululla ole riittävästi aikaa eikä resursseja oppilaiden itsetunnon tukemiseen opettajan joutuessa olemaan samaan aikaan vastuussa useammasta luokka-asteesta.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]