YSL 20 §:n mukainen varovaisuusperiaate ympäristölupia koskevassa hallintoprosessissa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tutkia ympäristönsuojelulain (527/2014) 20 §:n mukaista varovaisuusperiaatetta ja sen soveltamista ympäristölupia koskevassa hallintoprosessissa. Tavoitteena on tarkastella lainopillista tutkimusmenetelmää hyödyntäen varovaisuusperiaatteen soveltamista ympäristölupia edellyttävissä toiminnoissa suhteutettuna hyvän hallinnon oikeusperiaatteisiin.

Kansallisessa lainsäädännössä varovaisuusperiaatteesta säädetään sekä ympäristönsuojelu- että luonnonsuojelulaissa. Varovaisuusperiaatteen ydin ajatus keskittyy siihen, että ennen toimintaa huomioidaan pilaantumisen vaaran todennäköisyys sekä onnettomuusriski ja mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen. Varovaisuusperiaatteella pyritään siis jo etukäteen estämään mahdollinen ympäristön pilaantuminen. Varovaisuusperiaatteen soveltamista tarkastellaan myös kansainvälisesti. Kansainvälisessä viitekehyksessä on huomattu, että varovaisuusperiaate on implementoitu kansallisiin lakeihin eri tavoilla sekä eri tasoisesti.

Hyvän hallinnon oikeusperiaatteista säädetään hallintolain (434/2003) 6 §:ssä. Näistä erityisesti suhteellisuus-, luottamuksensuoja-, tarkoitussidonnaisuus- sekä yhdenvertaisuusperiaatteet liittyvät olennaisesti juuri ympäristöasioihin. Ympäristöasioissa joudutaan punnitsemaan periaatteita usein, sillä ympäristöasioihin liittyy vahvasti periaatteiden soveltamiseen vaikuttavat erilaiset olosuhteet.

Ympäristöluvan hakijan kannattaa huomioida varovaisuusperiaate jo luvan hakuvaiheessa. Ympäristöön kohdistuviin selvityksiin liittyy korkea vaatimustaso, jonka avulla pyritään estämään tai minimoimaan ympäristöön kohdistuvia peruuttamattomia haitallisia vaikutuksia. Keskeinen kysymys varovaisuusperiaatteen soveltamiseen ympäristölupa-asioissa liittyy epävarmuuden sietotasoon. Epävarmuuden sietoon vaikuttaakin erityisesti luvitettavien hankkeiden skaala: mitä suurempi ja merkittävämpi hanke, sitä tiukemmat ympäristövaatimukset.