Julkisten hankintojen tarjouspyynnön vastaisuus markkinaoikeuden käytännössä
Ettilä, Maria (2024)
Ettilä, Maria
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050526645
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024050526645
Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena on tarjouspyynnön vastaisuus markkinaoikeuden tarjouspyynnön mukaisuutta koskevassa ratkaisukäytännössä. Tämä tutkimus on empiirinen oikeustutkimus, jossa päämetodina hyödynnetään lainopillista metodia. Tutkimusaineisto on kerätty hakemalla markkinaoikeuden vuosina 2021 ja 2022 ratkaisemat tarjouspyynnön mukaisuuteen liittyvät oikeustapaukset, joita on yhteensä 84 kappaletta. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia tarjouspyynnön vastaisuuden muotoja markkinaoikeuden ratkaisukäytännössä esiintyy. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan, miten hankintayksikön tulee kulloinkin toimia niissä tilanteissa, joissa tarjous on puutteellinen tarjouspyynnön vaatimuksiin verrattuna.
Nämä tapaukset on luokiteltu puhtaasti tarjouspyynnön mukaisuutta koskeviin tapauksiin sekä puutteellista tarjousta koskeviin tapauksiin. Nämä jaottelut on havainnollistettu kahden taulukon avulla. Puhtaasti tarjouspyynnön mukaisuutta koskevia ratkaisuja tutkimusaineistossa on 63 kappaletta. Näistä yleisin alaluokka on tarjouspyynnön vähimmäisvaatimusten toteutumiseen liittyvät ratkaisut, joita on 44 kappaletta. Muita alaluokkia tarjouspyynnön vastaisuudelle ovat sopimusehtojen ristiriitaisuus, tarjouspyyntöä vastaamattomat lisäehdot, osatarjoukset, sekä muut syyt. Näihin muihin luokkiin kuuluvia tapauksia on tutkimusaineistossa 19 kappaletta. Epäselvästi laaditut tarjouspyynnöt johtavat erilaisiin tulkintoihin ja siihen, etteivät tarjoukset täytä tarjouspyynnön vähimmäisvaatimuksia. Myös tarjoajien huolimattomuus ja kiire tehdä tarjous selittävät osaltaan sitä, miksi ratkaisukäytäntöä on myös tilanteista, joissa vähimmäisvaatimukset ovat selkeitä. Toisaalta selkeitä tarjouspyynnön vastaisuuksia esiintyy vähän, sillä tarjoajat luonnollisesti pyrkivät huolellisuuteen ja tavoittelevat tarjouskilpailun voittamista.
Puutteellista tarjousta koskevia tapauksia on tutkimusaineistossa 21 kappaletta. Nämä tapaukset on jaoteltu kolmeen luokkaan hankintayksikön oikean menettelytavan mukaisesti: tapauksiin, joissa hankintayksikkö voi pyytää, tapauksiin, joissa hankintayksiköllä on velvollisuus pyytää ja tapauksiin, joissa hankintayksikkö ei voi pyytää täydennystä tarjouksesta. Eniten esiintyy ratkaisuja, joissa hankintayksiköllä on velvollisuus sulkea tarjouspyynnön vastainen tarjous tarjouskilpailun ulkopuolelle. Näitä on yhteensä kymmenen kappaletta. Toisaalta myös useissa tapauksissa, yhteensä seitsemässä, hankintayksikkö sai käyttää harkintavaltaansa siinä, pyytääkö se tarjoajalta täydennystä. Tutkimusaineistossa on neljä tapausta, jossa hankintayksikön velvollisuutta pyytää täydennystä arvioitiin, mutta sellaista ei todettu missään näistä tapauksista.
Markkinaoikeus viittaa vain harvoin ratkaisujensa perusteluissa korkeimman hallinto-oikeuden tai Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöihin. Niihin viittaaminen selkeyttäisi oikeustilaa ja rikastuttaisi tuomioiden perusteluita.
Nämä tapaukset on luokiteltu puhtaasti tarjouspyynnön mukaisuutta koskeviin tapauksiin sekä puutteellista tarjousta koskeviin tapauksiin. Nämä jaottelut on havainnollistettu kahden taulukon avulla. Puhtaasti tarjouspyynnön mukaisuutta koskevia ratkaisuja tutkimusaineistossa on 63 kappaletta. Näistä yleisin alaluokka on tarjouspyynnön vähimmäisvaatimusten toteutumiseen liittyvät ratkaisut, joita on 44 kappaletta. Muita alaluokkia tarjouspyynnön vastaisuudelle ovat sopimusehtojen ristiriitaisuus, tarjouspyyntöä vastaamattomat lisäehdot, osatarjoukset, sekä muut syyt. Näihin muihin luokkiin kuuluvia tapauksia on tutkimusaineistossa 19 kappaletta. Epäselvästi laaditut tarjouspyynnöt johtavat erilaisiin tulkintoihin ja siihen, etteivät tarjoukset täytä tarjouspyynnön vähimmäisvaatimuksia. Myös tarjoajien huolimattomuus ja kiire tehdä tarjous selittävät osaltaan sitä, miksi ratkaisukäytäntöä on myös tilanteista, joissa vähimmäisvaatimukset ovat selkeitä. Toisaalta selkeitä tarjouspyynnön vastaisuuksia esiintyy vähän, sillä tarjoajat luonnollisesti pyrkivät huolellisuuteen ja tavoittelevat tarjouskilpailun voittamista.
Puutteellista tarjousta koskevia tapauksia on tutkimusaineistossa 21 kappaletta. Nämä tapaukset on jaoteltu kolmeen luokkaan hankintayksikön oikean menettelytavan mukaisesti: tapauksiin, joissa hankintayksikkö voi pyytää, tapauksiin, joissa hankintayksiköllä on velvollisuus pyytää ja tapauksiin, joissa hankintayksikkö ei voi pyytää täydennystä tarjouksesta. Eniten esiintyy ratkaisuja, joissa hankintayksiköllä on velvollisuus sulkea tarjouspyynnön vastainen tarjous tarjouskilpailun ulkopuolelle. Näitä on yhteensä kymmenen kappaletta. Toisaalta myös useissa tapauksissa, yhteensä seitsemässä, hankintayksikkö sai käyttää harkintavaltaansa siinä, pyytääkö se tarjoajalta täydennystä. Tutkimusaineistossa on neljä tapausta, jossa hankintayksikön velvollisuutta pyytää täydennystä arvioitiin, mutta sellaista ei todettu missään näistä tapauksista.
Markkinaoikeus viittaa vain harvoin ratkaisujensa perusteluissa korkeimman hallinto-oikeuden tai Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöihin. Niihin viittaaminen selkeyttäisi oikeustilaa ja rikastuttaisi tuomioiden perusteluita.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]