Pluskoon mallit ja lihavuuden stigma- kriittinen toimintatutkimus

Abstract

Tutkielmani Pluskoon mallit ja lihavuuden stigma on kriittinen toimintatutkimus, jonka tavoitteena oli tehdä transgressiivinen interventio liittyen lihavuuden stigmaan. Toimintatutkimukseen tyypillisesti osallistuin aktiivisesti interventioon ilmiön sisäpuolelta, sillä olen itse pluskoon malli. Lihavuuden stigma on erittäinen haitallinen yksilöille eikä pelkästään lihaville, vaan myös muille.

Muotimaailmassa valtaa pitävä laihuuden ideaali aiheuttaa lihavuuden aisaparina monenlaisia kehonkuvahaasteita ja jopa syömishäiriöitä. Vaikka viime aikoina on nähty joitakin pluskokoisten mallien aluevaltauksia, mutta edelleen isokokoisen mallin näkyminen on ennemmin poikkeus ja kannanotto kuin normi. Tutkimusten mukaan pluskokoisten mallien käyttäminen mainoksissa ja muotinäytöksissä helpottaa katsojien kehoon liittyvää ahdistusta ja parantaa itsetuntoa.

Tein vuonna 2020 taiteellisen intervention, jonka sisältönä oli pluskoon muotinäytös sekä SEE ME -näyttely pluskoon muotisuunnittelusta. Näyttelyn kävijöille oli järjestetty internetpohjainen reflektoiva kysely. Koronan vuoksi näyttely suljettiin kaksi päivää avajaisten jälkeen ja muokkasin näyttelystä online-version youtubeen. Jaoin sekä näyttelyäni että siinä mukana olevaa kyselyä Facebook-ryhmiin ja sain vastauksia 150 kappaletta.

Tutkimuskysymykseni oli Miten Pluskoon mallit voivat vähentää lihavuuden stigmaa? Aineistoni tuloksien mukaan 29% vastaajista muutti asenteitaan lihavia kohtaan positiivisemmaksi, joten pluskoonmallien näkeminen muotinäytöksessä ja pluskoon muodin näyttely vähensivät vastaajien negativiisia asenteita ja siten myös lihavuuden stigmaa. Silvermanin (1996) mukaan katsetta voi kasvattaa ja tätä kasvattamista tapahtui muotinäytöksessä sekä näyttelyssä nähtäväksi tuotujen isokokoisten pluskoon mallien kautta.

My thesis Plus-size models and the stigma of obesity is a critical action research, the goal of which was to make a transgressive intervention related to the stigma of obesity. As a critical action reseacher I was participating actively to intervention as I am a plussize model myself. The stigma of obesity is extremely harmful to individuals and not only to the obese, but to others as well.

The ideal of thinness that holds power in the fashion world causes many body image challenges and even eating disorders. Although recently we have seen some territory invasions by plus-size models in catwalks and adverts, still the occurrences are more exceptions and statements than the norm. According to research, using plus-size models in advertisements and fashion shows eases viewers' body-related anxiety and improves self-esteem.

In 2020, I made an artistic intervention, the content of which was a plus-size fashion show and an exhibition about plus-size fashion design called SEE ME. There was an internet-based reflective survey for the visitors of the exhibition. Due to corona, the exhibition was closed 2 days after the opening and I edited the online version of the exhibition for YouTube. I shared both my exhibition and the accompanying survey in Facebook groups and received 144 responses.

My main research question is: How can Plus-size models reduce the stigma of obesity? According to the results, 29% of respondents changed their attitudes towards fat people to be more positive. So seeing plussize models and getting information about plussize fashion designing and the phenomenon of stigma of fat can reduce negative attitudes and therefore stigmation of fat. According to Silverman (1996), the look can be raised, and this raising took place through the fashion show and the large plus size models brought to the exhibition.