Diskurssianalyysi eduskunnan käyttöhuonekeskustelusta
Ala-Rämi, Joona (2024)
Ala-Rämi, Joona
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060142264
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060142264
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on poliittinen keskustelu huumeiden käyttöhuoneista. Tutkimuksessa tarkastellaan kansanedustajien tuottamassa huumepoliittisessa keskustelussa esiintyvää kielellistä toimintaa. Tutkimuskysymyksenä on, millaisia diskursseja kansanedustajien käymän käyttöhuoneita koskevan keskustelun argumentaatiossa esiintyy? Tutkimusaineistona on eduskunnan täysistunnon sisältämän käyttöhuonekeskustelun sanatarkka litteraatti. Tutkimuksen tieteenfilosofisena taustana on sosiaalinen konstruktionismi. Aineiston analyysimenetelmänä on diskurssianalyysi. Analyysiä ohjaavat diskurssin ja argumentaation käsitteet.
Kansanedustajien puheenvuorot luokittuvat kolmeen ryhmään: käyttöhuonekokeilua puoltavaan, käyttöhuonekokeilua vastustavaan ja asemoitumista hakevaan argumentaatiopositioon. Käyttöhuonekeskustelussa esitetyt argumentit paikantuvat kolmeen diskurssiin: kansanterveydelliseen, eettis-moraaliseen ja juridiseen diskurssiin. Keskustelussa esitetään eniten kansanterveydelliseen diskurssiin kytkeytyviä argumentteja.
Haittojen vähentämisen kansanterveysnäkökulma ilmenee kaikessa kansanterveydelliseen diskurssiin kytkeytyvässä argumentaatiossa. Käyttöhuoneita puoltavassa eettis-moraaliseen ja juridiseen diskurssiin kytkeytyvässä argumentaatiossa nousee esiin haittojen vähentämisen ihmisoikeusnäkökulma. Käyttöhuoneita vastustavassa eettis-moraaliseen ja juridiseen diskurssiin kytkeytyvässä argumentaatiossa nousee esiin rajoittavan politiikan näkökulma. Tutkimuksen perusteella käyttöhuonekokeilun toimeenpanemisen keskeisimpinä esteinä ovat huumeasenteet, resurssiongelmat ja lainsäädäntö. Nämä esteet ovat olemassa myönteisestä tutkimusnäytöstä ja asiantuntijoiden suosituksista huolimatta. Käyttöhuonekeskustelun laajeneminen yleisemmin huumepolitiikkaan viittaa käyttöhuoneiden symboliseen merkitykseen haittojen vähentämisen keinona.
Kansanedustajien puheenvuorot luokittuvat kolmeen ryhmään: käyttöhuonekokeilua puoltavaan, käyttöhuonekokeilua vastustavaan ja asemoitumista hakevaan argumentaatiopositioon. Käyttöhuonekeskustelussa esitetyt argumentit paikantuvat kolmeen diskurssiin: kansanterveydelliseen, eettis-moraaliseen ja juridiseen diskurssiin. Keskustelussa esitetään eniten kansanterveydelliseen diskurssiin kytkeytyviä argumentteja.
Haittojen vähentämisen kansanterveysnäkökulma ilmenee kaikessa kansanterveydelliseen diskurssiin kytkeytyvässä argumentaatiossa. Käyttöhuoneita puoltavassa eettis-moraaliseen ja juridiseen diskurssiin kytkeytyvässä argumentaatiossa nousee esiin haittojen vähentämisen ihmisoikeusnäkökulma. Käyttöhuoneita vastustavassa eettis-moraaliseen ja juridiseen diskurssiin kytkeytyvässä argumentaatiossa nousee esiin rajoittavan politiikan näkökulma. Tutkimuksen perusteella käyttöhuonekokeilun toimeenpanemisen keskeisimpinä esteinä ovat huumeasenteet, resurssiongelmat ja lainsäädäntö. Nämä esteet ovat olemassa myönteisestä tutkimusnäytöstä ja asiantuntijoiden suosituksista huolimatta. Käyttöhuonekeskustelun laajeneminen yleisemmin huumepolitiikkaan viittaa käyttöhuoneiden symboliseen merkitykseen haittojen vähentämisen keinona.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]