Alueellinen yhdenvertaisuus sosiaalisen kuntoutuksen kontekstissa
Huusko-Turunen, Heidi (2024)
Huusko-Turunen, Heidi
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061048698
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061048698
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee alueellista yhdenvertaisuutta ammattilaisten käsitysten kautta. Sitä tutkitaan sosiaalisen kuntoutuksen kontekstissa kahden tutkimuskysymyksen avulla, joista ensimmäinen on: millaisia käsityksiä osallistujilla on alueellisesta yhdenvertaisuudesta sosiaalisen kuntoutuksen kontekstissa? Toinen tutkimuskysymys kysyy, miten sosiaalisen kuntoutuksen alueellista yhdenvertaisuutta voidaan edistää? Aihe on ajankohtainen, sillä se liittyy palveluiden yhdenvertaistamisen tarpeeseen hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa 2023. Tutkielma on kvalitatiivinen.
Tutkimusaineisto koostuu ryhmäkeskusteluista, jotka olivat aitoja sosiaalisen kuntoutuksen kehittämistilaisuuksia yhdellä hyvinvointialueella. Keskustelut ajoittuivat alkukesään 2023 ja ne jakautuivat kolmelle kerralle. Osallistujat olivat sosiaalisen kuntoutuksen parissa työskennelleitä ja/tai jatkossa työskenteleviä ammattilaisia. Heitä osallistui 15–17 henkilöä jokaiseen keskusteluun. Keskustelut käytiin kolmessa pienryhmässä. Aineiston analyysitapa on teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa on käytetty luokittelua. Tarkoituksena on tuottaa tietoa, jota voi hyödyntää vastaavissa sosiaalipalveluiden kehittämisprosesseissa.
Teoriaohjaavan analyysin pohjalta tutkielmassa eritellään alueellisen yhdenvertaisuuden osa-alueita. Alueellinen yhdenvertaisuus rakentuu saatavuudesta, saavutettavuudesta ja palvelun hyväksyttävyydestä. Saavutettavuus jakaantuu institutionaaliseen, informatiiviseen, fyysiseen ja taloudelliseen osioon. Hyvinvointialueen kuntien ja kaupunkien lähtökohtien ollessa erilaisia, tarvitaan yhdenvertaistamisessa asiakaslähtöisiä toimintatapoja, jaettua ymmärrystä sosiaalisesta kuntoutuksesta osana palvelujärjestelmää sekä palvelun saavutettavuuden alueellisia eroja tasaavia keinoja. Tutkielman tarkoituksena ei ollut testata aiempia teorioita tai tutkimuksia, mutta tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa. Saatavuuden, saavutettavuuden ja palvelun hyväksyttävyyden käsitteet muodostavat käyttökelpoisen pohjan alueellisen yhdenvertaisuuden arvioimiselle ja kehittämiselle.
Jatkotutkimusaiheena tuloksia voi syventää ottamalla mukaan muiden sosiaalityön osa-alueiden näkemyksiä sekä asiakkaita haastattelemalla. Yhdenvertaisuuden edistäminen on myös rakenteellisen sosiaalityön tehtävä, joten sen hyödyntäminen sosiaalisen kuntoutuksen alueellisen yhdenvertaisuuden kehittämisessä olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe.
Tutkimusaineisto koostuu ryhmäkeskusteluista, jotka olivat aitoja sosiaalisen kuntoutuksen kehittämistilaisuuksia yhdellä hyvinvointialueella. Keskustelut ajoittuivat alkukesään 2023 ja ne jakautuivat kolmelle kerralle. Osallistujat olivat sosiaalisen kuntoutuksen parissa työskennelleitä ja/tai jatkossa työskenteleviä ammattilaisia. Heitä osallistui 15–17 henkilöä jokaiseen keskusteluun. Keskustelut käytiin kolmessa pienryhmässä. Aineiston analyysitapa on teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa on käytetty luokittelua. Tarkoituksena on tuottaa tietoa, jota voi hyödyntää vastaavissa sosiaalipalveluiden kehittämisprosesseissa.
Teoriaohjaavan analyysin pohjalta tutkielmassa eritellään alueellisen yhdenvertaisuuden osa-alueita. Alueellinen yhdenvertaisuus rakentuu saatavuudesta, saavutettavuudesta ja palvelun hyväksyttävyydestä. Saavutettavuus jakaantuu institutionaaliseen, informatiiviseen, fyysiseen ja taloudelliseen osioon. Hyvinvointialueen kuntien ja kaupunkien lähtökohtien ollessa erilaisia, tarvitaan yhdenvertaistamisessa asiakaslähtöisiä toimintatapoja, jaettua ymmärrystä sosiaalisesta kuntoutuksesta osana palvelujärjestelmää sekä palvelun saavutettavuuden alueellisia eroja tasaavia keinoja. Tutkielman tarkoituksena ei ollut testata aiempia teorioita tai tutkimuksia, mutta tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa. Saatavuuden, saavutettavuuden ja palvelun hyväksyttävyyden käsitteet muodostavat käyttökelpoisen pohjan alueellisen yhdenvertaisuuden arvioimiselle ja kehittämiselle.
Jatkotutkimusaiheena tuloksia voi syventää ottamalla mukaan muiden sosiaalityön osa-alueiden näkemyksiä sekä asiakkaita haastattelemalla. Yhdenvertaisuuden edistäminen on myös rakenteellisen sosiaalityön tehtävä, joten sen hyödyntäminen sosiaalisen kuntoutuksen alueellisen yhdenvertaisuuden kehittämisessä olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]