”Haluan tietää, mitä työelämä minulle vielä tarjoaa ja antaa?” : alanvaihtajana ammattikorkeakouluun
Ali-Melkkilä, Sirpa (2024)
Ali-Melkkilä, Sirpa
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061150141
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061150141
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa olin kiinnostunut siitä miksi ihmiset vaihtavat ammattialaa, kuinka he alkavat orientoitua kohti uutta ammattialaa ja miten ammattikorkeakoulu voisi heitä identiteetti- ja uratyöskentelyssä tukea. Kohdejoukoksi valikoituivat Humanistisen ammattikorkeakoulun järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelmaan hakeutuneet alanvaihtajat (N=49). Aineisto kerättiin alanvaihtajille suunnatulla kyselyllä ja opinto-ohjaajille (N=6) toteutetulla haastatteluilla.
Aineistolähtöisesti analysoidun työn tavoitteena oli selvittää alanvaihtoon liittyviä syitä sekä jäsentää alanvaihtoa ilmiönä ja kehittää aineiston pohjalta siihen soveltuva teoreettinen malli. Alanvaihdon syihin löytyi niukasti tutkittua tietoa, joten lähestyin aihetta Grounded Theory -tutkimusmenetelmän avulla. Käytin ammatti-identiteetin työstämistä pohtivassa aineistossa teemoittelua ja tyypittelyä sekä ammattikorkeakoulun roolia pohtivassa aineistossa aineiston koostamista tiivistämällä.
Alan vaihtamisen syyt voidaan jaotella sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Ydinkategorioita aineistosta nousi kolme: 1. Uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa, 2. Työnäky eli yksilön käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen ja 3. Uusiutuminen, jossa yksilö uusiutuu työelämässä ulkoisen syyn vuoksi, kun siihen tarjoutuu sopiva tilaisuus. Näitä kolmea voidaan tarkastella sisäisinä ja ulkoisina syinä sekä mikro- että makrokontekstista käsin. Alanvaihtajien antamat henkilökohtaiset merkitykset uudelle ammattialalle sekä käsitykset työelämästä vievät kohti alanvaihtoa ja ydinkäsitteet sysäävät kohti uutta alaa. Tutkimustuloksia voi hyödyntää myöhemmissä alan vaihtamista koskevissa tutkimuksissa esimerkiksi ilmiön teoreettisessa jäsennyksissä ja edelleen kehittämisessä.
Ammatillisen identiteetin kehittyminen on eri tahtinen prosessi riippuen siitä, onko taustalla alakokemusta tai muuta orientoitumista uudelle alalle, vai kiinnitytäänkö täysin erilaiselta ammattialalta korkeakouluopintoihin. Ajatusten suuntautuminen vaatii etsikkovaiheen, jonka etenemiseen vaikuttavat tehdyt opinnot, aikaisempi käsitys alasta sekä työn sisällöistä. Ammatillisen kasvun kautta ymmärretään alan mahdollisuuksia ja liitetään vanhaan tietopohjaan uuden alan osaamista. Opiskelun ja harjoittelujen myötä saadaan laajeneva käsitys ja pätevyys ammattialalle. Prosessoinnin myötä kertyy ja laajenee ymmärrys ammattialasta sekä omasta kyvykkyydestä ja asiantuntijuudesta eri työtehtäviin.
Ammattikorkeakoulu voisi huomioida alanvaihtajat yksilötasolla tarjoamalla tiiviimpää valmennusta opintojen alussa ja tukea etsikkovaiheessa. Alanvaihdon syyt tulisi ymmärtää, ja tunnistaa aikaisemman osaamisen suhde uuteen alaan ahot -prosessin kautta. Opintojen tasolla tulisi huomioida opiskelijoiden tilanteet yksilöllisesti. Opetuksen tulisi kiinnittyä ammattialan käytäntöihin, ja olla yhdenvertaista. Ryhmätasolla olisi tärkeää mahdollistaa osaamisen reflektointi ja -sanoittaminen, jotta oma potentiaali löytyy. Ryhmien yhteishengen yllä pitämiseen olisi kiinnitettävä huomiota. Ammattialan tasolla olisi syytä kannustaa pohtimaan, mitä alanvaihtaja haluaa osaamisperustassaan vanhasta säilyttää ja mitä pystyy liittämään uuteen alaan. Tulevan alan mahdollisuuksia tulisi avata ja alanvaihtajien tulisi päästä kiinni ammattialalle verkostoitumisen ja alatapahtumien kautta.
Aineistolähtöisesti analysoidun työn tavoitteena oli selvittää alanvaihtoon liittyviä syitä sekä jäsentää alanvaihtoa ilmiönä ja kehittää aineiston pohjalta siihen soveltuva teoreettinen malli. Alanvaihdon syihin löytyi niukasti tutkittua tietoa, joten lähestyin aihetta Grounded Theory -tutkimusmenetelmän avulla. Käytin ammatti-identiteetin työstämistä pohtivassa aineistossa teemoittelua ja tyypittelyä sekä ammattikorkeakoulun roolia pohtivassa aineistossa aineiston koostamista tiivistämällä.
Alan vaihtamisen syyt voidaan jaotella sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Ydinkategorioita aineistosta nousi kolme: 1. Uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa, 2. Työnäky eli yksilön käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen ja 3. Uusiutuminen, jossa yksilö uusiutuu työelämässä ulkoisen syyn vuoksi, kun siihen tarjoutuu sopiva tilaisuus. Näitä kolmea voidaan tarkastella sisäisinä ja ulkoisina syinä sekä mikro- että makrokontekstista käsin. Alanvaihtajien antamat henkilökohtaiset merkitykset uudelle ammattialalle sekä käsitykset työelämästä vievät kohti alanvaihtoa ja ydinkäsitteet sysäävät kohti uutta alaa. Tutkimustuloksia voi hyödyntää myöhemmissä alan vaihtamista koskevissa tutkimuksissa esimerkiksi ilmiön teoreettisessa jäsennyksissä ja edelleen kehittämisessä.
Ammatillisen identiteetin kehittyminen on eri tahtinen prosessi riippuen siitä, onko taustalla alakokemusta tai muuta orientoitumista uudelle alalle, vai kiinnitytäänkö täysin erilaiselta ammattialalta korkeakouluopintoihin. Ajatusten suuntautuminen vaatii etsikkovaiheen, jonka etenemiseen vaikuttavat tehdyt opinnot, aikaisempi käsitys alasta sekä työn sisällöistä. Ammatillisen kasvun kautta ymmärretään alan mahdollisuuksia ja liitetään vanhaan tietopohjaan uuden alan osaamista. Opiskelun ja harjoittelujen myötä saadaan laajeneva käsitys ja pätevyys ammattialalle. Prosessoinnin myötä kertyy ja laajenee ymmärrys ammattialasta sekä omasta kyvykkyydestä ja asiantuntijuudesta eri työtehtäviin.
Ammattikorkeakoulu voisi huomioida alanvaihtajat yksilötasolla tarjoamalla tiiviimpää valmennusta opintojen alussa ja tukea etsikkovaiheessa. Alanvaihdon syyt tulisi ymmärtää, ja tunnistaa aikaisemman osaamisen suhde uuteen alaan ahot -prosessin kautta. Opintojen tasolla tulisi huomioida opiskelijoiden tilanteet yksilöllisesti. Opetuksen tulisi kiinnittyä ammattialan käytäntöihin, ja olla yhdenvertaista. Ryhmätasolla olisi tärkeää mahdollistaa osaamisen reflektointi ja -sanoittaminen, jotta oma potentiaali löytyy. Ryhmien yhteishengen yllä pitämiseen olisi kiinnitettävä huomiota. Ammattialan tasolla olisi syytä kannustaa pohtimaan, mitä alanvaihtaja haluaa osaamisperustassaan vanhasta säilyttää ja mitä pystyy liittämään uuteen alaan. Tulevan alan mahdollisuuksia tulisi avata ja alanvaihtajien tulisi päästä kiinni ammattialalle verkostoitumisen ja alatapahtumien kautta.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]