Kohtalon yhteisöä pelastamassa : Angela Merkelin eurokriisin turvallistaminen
Kallioniemi, Jonna (2024)
Kallioniemi, Jonna
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061251647
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061251647
Tiivistelmä
Eurokriisiä voidaan pitää yhtenä EU:n olemassaolonajan isoimmista kriiseistä. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Saksan entisen liittokansleri Angela Merkelin eurokriisin turvallistamista vuosina 2010–2015. Tutkielman tarkoituksena on vastata siihen, miten Angela Merkel turvallistaa eurokriisin.
Tutkielmani aineistona hyödynnän liittokansleri Merkelin vuosien 2010–2015 aikana pitämiä puheita niin liittopäivillä kuin muissa Saksassa pidetyissä konferensseissa. Tarkastelen aineistojani Thierry Balzacqin toisen sukupolven turvallistamisteorian kautta, mutta hyödynnän myös Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisen käsitteitä osana tutkielmani teoreettisia lähtökohtia. Balzacqin turvallistamisteoria pyrkii selittämään turvallisuusongelmien syntymistä erityisesti turvallistamisen puheaktien ja turvallistamisen välineiden syy-seuraussuhteen selvittämisen kautta.
Aineiston analyysin olen toteuttanut Robert Entmanin kehysanalyysin avulla. Tutkielman analyysin tuloksina olen tunnistanut kolme kehystä: vakauden uhkaaja -kehyksen, vastuullisuuden uhkaaja -kehyksen sekä yhtenäisyyden uhkaaja -kehyksen. Kehyksien avulla Merkel oikeutti turvallistamisen välineiden kokoelman keskustelussa Saksan talouspoliittista ajattelua ajavan ordoliberalismin ajattelun vahvistamisen EU-tasolla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen ja kehysanalyysin kautta toteutetun analyysin sekä politiikan turvallistamisen välineiden keskusteluosuuden kautta, olen pyrkinyt vastaamaan siiten, miten Merkel loi eurokriisistä niin euroa kuin koko EU:ta ja sen yhtenäisyyttä uhkaavan kriisin.
Tutkielman tulokset mukailevat myös aiempaa eurokriisin tutkimusta, sillä Merkel pyrki EU-integraatiomyönteisyyden nimissä nimeämään eurokriisin synnyttämän luottamuskriisin EU:n yhtenäisyyttä hajottavaksi ja integraatiota hajottavaksi ja siten vakuuttamaan saksalaiset yhtenäisyyden horjumisen uhasta. Samalla Merkel pyrki myös vastuuttamaan yksittäisiä jäsenmaita heidän taloudellisista epäonnistumisistaan ja siten legitimoimaan niiden asemaa kriisin aiheuttajina. Loppujen lopuksi hän pyrki edistämään kriisin ratkaisua Saksan ehdoilla isoilta osin ordoliberalismin keinoin, jossa olemassa olevia rakenteiden ja hallintatapojen säilyttäminen oli keskeistä.
Tutkielmani aineistona hyödynnän liittokansleri Merkelin vuosien 2010–2015 aikana pitämiä puheita niin liittopäivillä kuin muissa Saksassa pidetyissä konferensseissa. Tarkastelen aineistojani Thierry Balzacqin toisen sukupolven turvallistamisteorian kautta, mutta hyödynnän myös Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisen käsitteitä osana tutkielmani teoreettisia lähtökohtia. Balzacqin turvallistamisteoria pyrkii selittämään turvallisuusongelmien syntymistä erityisesti turvallistamisen puheaktien ja turvallistamisen välineiden syy-seuraussuhteen selvittämisen kautta.
Aineiston analyysin olen toteuttanut Robert Entmanin kehysanalyysin avulla. Tutkielman analyysin tuloksina olen tunnistanut kolme kehystä: vakauden uhkaaja -kehyksen, vastuullisuuden uhkaaja -kehyksen sekä yhtenäisyyden uhkaaja -kehyksen. Kehyksien avulla Merkel oikeutti turvallistamisen välineiden kokoelman keskustelussa Saksan talouspoliittista ajattelua ajavan ordoliberalismin ajattelun vahvistamisen EU-tasolla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen ja kehysanalyysin kautta toteutetun analyysin sekä politiikan turvallistamisen välineiden keskusteluosuuden kautta, olen pyrkinyt vastaamaan siiten, miten Merkel loi eurokriisistä niin euroa kuin koko EU:ta ja sen yhtenäisyyttä uhkaavan kriisin.
Tutkielman tulokset mukailevat myös aiempaa eurokriisin tutkimusta, sillä Merkel pyrki EU-integraatiomyönteisyyden nimissä nimeämään eurokriisin synnyttämän luottamuskriisin EU:n yhtenäisyyttä hajottavaksi ja integraatiota hajottavaksi ja siten vakuuttamaan saksalaiset yhtenäisyyden horjumisen uhasta. Samalla Merkel pyrki myös vastuuttamaan yksittäisiä jäsenmaita heidän taloudellisista epäonnistumisistaan ja siten legitimoimaan niiden asemaa kriisin aiheuttajina. Loppujen lopuksi hän pyrki edistämään kriisin ratkaisua Saksan ehdoilla isoilta osin ordoliberalismin keinoin, jossa olemassa olevia rakenteiden ja hallintatapojen säilyttäminen oli keskeistä.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]