Lastensuojelutyöntekijöiden näkemyksiä sosiaalityön ja poliisin välisestä yhteistyöstä lapsiin kohdistuvissa väkivaltarikostutkintaprosesseissa
Nevasaari, Anne (2024)
Nevasaari, Anne
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061351761
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061351761
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee lastensuojelutyöntekijöiden näkemyksiä sosiaalityön ja poliisin välisestä yhteistyöstä lapsiin kohdistuvissa väkivaltarikostutkintaprosesseissa. Tutkimustehtävänä tarkastellaan, millaisena lastensuojelun ja poliisin välinen yhteistyö näyttäytyy sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta.
Tutkimusaineisto koostuu Teams-yhteyden välityksellä tehdyistä teemahaastatteluista. Tutkimukseen osallistui yhdeksän lastensuojelun sosiaalityöntekijää, jotka työskentelivät eri puolella Suomea. Aineisto on analysoitu SWOT-analyysin avulla hyödyntäen sisällönanalyysiä.
Tutkielman tuloksena todetaan, että yhteistyö koettiin laadukkaana silloin kun tiedonkulku on sujuvaa ja yhteistyössä toteutetaan palavereita niin, että tietoa jaetaan poliisin ja sosiaalityöntekijöiden kesken. Tähän liittyi toisen profession arvostaminen ja yhteinen ennaltaehkäisevä viranomaistyö asiakasperheiden kanssa. Yhteistyön keskeisimpinä heikkouksina nähtiin eettiset ristiriidat. Näitä olivat asioiden salailu rikostutkintaprosessissa, lapsen oikeuksien korostaminen olla puhumatta poliisille, mikä johti siihen, ettei rikosta voida tutkia. Tuloksista ilmeni, ettei lapsen kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä tunnisteta, jolloin lapset jäävät ilman oikeutta ja väkivallan kierre jatkuu. Poliisien resurssien koettiin olevan vähäiset ja sosiaalityöntekijät kokivat jäävänsä yksin vaikeiden asioiden kanssa. Myös alueelliset erot rikostutkintaprosesseissa olivat mittavat.
Yhteistyön mahdollisuuksina nähtiin yhteiset koulutukset ja palaverit, eli yhteistyön lisääminen. Mahdollisuutena nähtiin myös ennaltaehkäisevä yhteistyö. Yhteistyön suurimman uhkan muodosti rikostutkintaprosessien päättyminen tuloksettomana. Tuloksista ilmeni myös tiedon salailu, jolloin lapsi saattoi joutua vakavaan varaan, kun sosiaalityöntekijällä ei ollut tietoa vanhempaan liittyvistä haasteista. Molempien ammattiryhmien työssä jaksamisen haasteet nousivat esille.
Tutkielman johtopäätöksenä totean, että sosiaalityöntekijöiden ja poliisin välistä yhteistyötä tulisi tarkastella kriittisesti ja laajemmin, mikäli yhteistyötä halutaan muuttaa toivotunlaiseksi.
Tutkimusaineisto koostuu Teams-yhteyden välityksellä tehdyistä teemahaastatteluista. Tutkimukseen osallistui yhdeksän lastensuojelun sosiaalityöntekijää, jotka työskentelivät eri puolella Suomea. Aineisto on analysoitu SWOT-analyysin avulla hyödyntäen sisällönanalyysiä.
Tutkielman tuloksena todetaan, että yhteistyö koettiin laadukkaana silloin kun tiedonkulku on sujuvaa ja yhteistyössä toteutetaan palavereita niin, että tietoa jaetaan poliisin ja sosiaalityöntekijöiden kesken. Tähän liittyi toisen profession arvostaminen ja yhteinen ennaltaehkäisevä viranomaistyö asiakasperheiden kanssa. Yhteistyön keskeisimpinä heikkouksina nähtiin eettiset ristiriidat. Näitä olivat asioiden salailu rikostutkintaprosessissa, lapsen oikeuksien korostaminen olla puhumatta poliisille, mikä johti siihen, ettei rikosta voida tutkia. Tuloksista ilmeni, ettei lapsen kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä tunnisteta, jolloin lapset jäävät ilman oikeutta ja väkivallan kierre jatkuu. Poliisien resurssien koettiin olevan vähäiset ja sosiaalityöntekijät kokivat jäävänsä yksin vaikeiden asioiden kanssa. Myös alueelliset erot rikostutkintaprosesseissa olivat mittavat.
Yhteistyön mahdollisuuksina nähtiin yhteiset koulutukset ja palaverit, eli yhteistyön lisääminen. Mahdollisuutena nähtiin myös ennaltaehkäisevä yhteistyö. Yhteistyön suurimman uhkan muodosti rikostutkintaprosessien päättyminen tuloksettomana. Tuloksista ilmeni myös tiedon salailu, jolloin lapsi saattoi joutua vakavaan varaan, kun sosiaalityöntekijällä ei ollut tietoa vanhempaan liittyvistä haasteista. Molempien ammattiryhmien työssä jaksamisen haasteet nousivat esille.
Tutkielman johtopäätöksenä totean, että sosiaalityöntekijöiden ja poliisin välistä yhteistyötä tulisi tarkastella kriittisesti ja laajemmin, mikäli yhteistyötä halutaan muuttaa toivotunlaiseksi.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]