Syömishäiriötä sairastavien lasten vanhempien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä lapsen kuntoutumisen ja koulunkäynnin tukemisessa
Salmela, Petra (2024)
Salmela, Petra
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061352472
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061352472
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena on saada tietoa vanhempien kokemuksista kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä tilanteessa, jossa omalla lapsella on syömishäiriö. Syömishäiriöt ovat entistä yleisempiä, etenkin nuorilla ja parantuminen voi kestää useita vuosia. Parantuminen on luonnollisesti etusijalla, mutta kun kyseessä on lapsi, on tärkeää myös huolehtia koulunkäynnistä. Kodin ja koulun välinen yhteistyö on avainasemassa, jotta syömishäiriötä sairastavan lapsen koulunkäynti ja sairaudesta kuntoutuminen on mahdollista.
Tutkimukseni on laadullinen ja käytin fenomenologista tutkimusotetta. Aineistonkeruun toteutin teemahaastatteluilla, joihin osallistui 10 vanhempaa eri puolilta Suomea. Kriteerinä oli, että vanhemmalla on kokemusta oman lapsen syömishäiriöstä lapsen peruskoulun aikana, jolloin heillä on kokemusta myös kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Sain haastateltavat Syömishäiriöliiton sosiaalisen median kautta. Vanhempien kokemuksista liittyen koulun toimintaan muodostui seitsemän pääluokkaa: 1. joustavat tukitoimet oppiaineisiin, tehtäviin ja kokeisiin 2. joustavat tukitoimet kouluruokailuun 3. positiivisia kokemuksia yhteistyöstä 4. negatiivisia kokemuksia yhteistyöstä 5. vanhempien ehdotuksia yhteistyön kehittämiseksi 6. vanhempien ajatuksia kuntoutumista edistävistä tekijöistä 7. arjen sujuvuus merkittävä tekijä lapsen parantumisprosessissa.
Vanhemmilla oli monenlaisia kokemuksia koulun toiminnasta sekä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Vanhemmat nostivat esille, että koulunkäynnin mahdollistaminen erilaisilla tukitoimilla on erittäin tärkeä syömishäiriötä sairastavalle lapselle. Ilman erityisjärjestelyitä koulunkäynti ei olisi mahdollista. Erityisjärjestelyt kouluruokailussa kuten lisäaika ja ruokailun valvominen sekä joustavuus tehtävissä ja kokeissa olivat vanhempien mukaan kaikista merkittävimpiä tekijöitä arjen sujumisen kannalta. Koulukäynnin mahdollistaminen tuki lapsen hyvinvointi ja sitä kautta myös parantumista syömishäiriöstä. Ydinasioiksi kodin ja koulun välisessä yhteistyössä vanhemmat nostivat tiiviin ja rehellisen yhteydenpidon sekä nopean tiedonvälityksen. Kun lapsella on vakava sairaus, kodin ja koulun yhteistyön on oltava normaalia tiiviimpää ja kummankin osapuolen on oltava koko ajan samalla sivulla. Tutkimustuloksissa merkittäväksi kehityskohteeksi nousi kodin ja koulun välisen kumppanuuden kehittäminen. Vanhemmat toivovat koululta enemmän oma-aloitteisuutta ja vastuunottoa. Vastuu kuuluu vanhempien mukaan molemmille. Tutkimukseni tuloksia voisi hyödyntää tekemällä koululle oppaan, jossa kerrottaisiin sopivista käytänteistä ja toimintatavoista tilanteessa, jossa oppilaalla on syömishäiriö.
Tutkimukseni on laadullinen ja käytin fenomenologista tutkimusotetta. Aineistonkeruun toteutin teemahaastatteluilla, joihin osallistui 10 vanhempaa eri puolilta Suomea. Kriteerinä oli, että vanhemmalla on kokemusta oman lapsen syömishäiriöstä lapsen peruskoulun aikana, jolloin heillä on kokemusta myös kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Sain haastateltavat Syömishäiriöliiton sosiaalisen median kautta. Vanhempien kokemuksista liittyen koulun toimintaan muodostui seitsemän pääluokkaa: 1. joustavat tukitoimet oppiaineisiin, tehtäviin ja kokeisiin 2. joustavat tukitoimet kouluruokailuun 3. positiivisia kokemuksia yhteistyöstä 4. negatiivisia kokemuksia yhteistyöstä 5. vanhempien ehdotuksia yhteistyön kehittämiseksi 6. vanhempien ajatuksia kuntoutumista edistävistä tekijöistä 7. arjen sujuvuus merkittävä tekijä lapsen parantumisprosessissa.
Vanhemmilla oli monenlaisia kokemuksia koulun toiminnasta sekä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Vanhemmat nostivat esille, että koulunkäynnin mahdollistaminen erilaisilla tukitoimilla on erittäin tärkeä syömishäiriötä sairastavalle lapselle. Ilman erityisjärjestelyitä koulunkäynti ei olisi mahdollista. Erityisjärjestelyt kouluruokailussa kuten lisäaika ja ruokailun valvominen sekä joustavuus tehtävissä ja kokeissa olivat vanhempien mukaan kaikista merkittävimpiä tekijöitä arjen sujumisen kannalta. Koulukäynnin mahdollistaminen tuki lapsen hyvinvointi ja sitä kautta myös parantumista syömishäiriöstä. Ydinasioiksi kodin ja koulun välisessä yhteistyössä vanhemmat nostivat tiiviin ja rehellisen yhteydenpidon sekä nopean tiedonvälityksen. Kun lapsella on vakava sairaus, kodin ja koulun yhteistyön on oltava normaalia tiiviimpää ja kummankin osapuolen on oltava koko ajan samalla sivulla. Tutkimustuloksissa merkittäväksi kehityskohteeksi nousi kodin ja koulun välisen kumppanuuden kehittäminen. Vanhemmat toivovat koululta enemmän oma-aloitteisuutta ja vastuunottoa. Vastuu kuuluu vanhempien mukaan molemmille. Tutkimukseni tuloksia voisi hyödyntää tekemällä koululle oppaan, jossa kerrottaisiin sopivista käytänteistä ja toimintatavoista tilanteessa, jossa oppilaalla on syömishäiriö.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4513]