”Eihän ne voi vaatiakaan mitään sellasta, ku ne ei oo itekään oikeen käyny mitään kouluja”: laadullinen tutkimus työläistaustaisten korkeakouluopiskelijoiden koulutusvalinnoista
Salmi, Rosa-Maria (2024)
Salmi, Rosa-Maria
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753307
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753307
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen työläistaustaisten korkeakouluopiskelijoiden koulutuspolun muotoutumista ja sitä, miten vanhempien koulutustausta ja ammatti ovat vaikuttaneet siihen. Tutkimuksessani työläisperheiksi määritellään perhe, joissa vanhempien korkein koulutusaste on toisen asteen koulutus ja he työskentelevät pääsääntöisesti ”työläisammateissa”. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa yksilöiden kokemuksia tutkitaan teemahaastatteluiden avulla ja tulokset on analysoitu käyttäen sisällönanalyysia.
Tutkimustulosten mukaan työläisperheiden jälkeläisten koulutusvalinnat näyttäytyivät vahvasti yksilöiden omina valintoina. Koulutusvalinnoista ei keskusteltu yhdessä vanhempien kanssa ja vanhempien koulutusodotukset rajoittuivat toisen asteen suorittamiseen. Yleisesti koulutuspaineiden puuttuminen koettiin positiiviseksi asiaksi ja vanhemmat kannustivat jälkeläisiään kouluttautumaan. Opiskelijat eivät saaneet konkreettista tukea ja apua vanhemmiltaan koulutusvalinnoissaan, mutta avun ja tuen katsottiin olevan riittävää, sillä apua tai tukea ei useimmissa tapauksissa kaivattu. Tulosten mukaan vanhempien koulutustaso tai ammatti ei suoranaisesti vaikuttanut opiskelijoiden koulutusvalintoihin. Toisen asteen koulutus ei näyttäytynyt opiskelijoille strategisena valintana kohti korkeakoulutusta, vaan korkeakoulutuksen piiriin haettiin vasta työelämässä toimimisen jälkeen. Työläistaustaiset haastateltavat kokivat useimmissa tapauksissa ammattikorkeakoulun ainoaksi vaihtoehdoksi hankkia korkeakoulutus, kun taas yliopisto näyttäytyi työläisperheistä tuleville suljettuna koulutusvaihtoehtona.
Tutkimustulosten mukaan työläisperheiden jälkeläisten koulutusvalinnat näyttäytyivät vahvasti yksilöiden omina valintoina. Koulutusvalinnoista ei keskusteltu yhdessä vanhempien kanssa ja vanhempien koulutusodotukset rajoittuivat toisen asteen suorittamiseen. Yleisesti koulutuspaineiden puuttuminen koettiin positiiviseksi asiaksi ja vanhemmat kannustivat jälkeläisiään kouluttautumaan. Opiskelijat eivät saaneet konkreettista tukea ja apua vanhemmiltaan koulutusvalinnoissaan, mutta avun ja tuen katsottiin olevan riittävää, sillä apua tai tukea ei useimmissa tapauksissa kaivattu. Tulosten mukaan vanhempien koulutustaso tai ammatti ei suoranaisesti vaikuttanut opiskelijoiden koulutusvalintoihin. Toisen asteen koulutus ei näyttäytynyt opiskelijoille strategisena valintana kohti korkeakoulutusta, vaan korkeakoulutuksen piiriin haettiin vasta työelämässä toimimisen jälkeen. Työläistaustaiset haastateltavat kokivat useimmissa tapauksissa ammattikorkeakoulun ainoaksi vaihtoehdoksi hankkia korkeakoulutus, kun taas yliopisto näyttäytyi työläisperheistä tuleville suljettuna koulutusvaihtoehtona.
Kokoelmat
- Pro gradut [4371]