Vieraannuttaminen oikeuskäytännössä : vieraannuttamisen määritelmä, tunnistaminen ja ehkäisy
Kontio, Anneli (2024)
Kontio, Anneli
Lapin yliopisto
2024
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061955638
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061955638
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on lainopin keinoin oikeuskäytäntöä analysoimalla jäsentää sitä, miten tuomioistuimet käytännössä tunnistavat hallituksen esityksessä 88/2018 vp. määritellyn vieraannuttamisen ratkaisuissaan. Vieraannuttamiselle ei ole selkeää määritelmää, jonka vuoksi sen yksiselitteinen tunnistaminen on vaikeaa. Lisäksi käsite itsessään on ongelmallinen, sillä se yhdistetään helposti vieraannuttamisoireyhtymään, joka on laajasti kiistelty ilmiö. Tutkielman tarkoituksena on tunnistaa oikeuskäytännöstä sellaisia vanhempien käyttäytymismalleja, joiden katsotaan kuuluvan hallituksen esityksessä määritellyn vieraannuttamisen piiriin.
Tutkielmassa vieraannuttamista pyritään hahmottamaan yleisten lapsioikeudellisten periaatteiden valossa, joihin viittaamalla pyritään hälventämään itse käsitteeseen liittyvää stigmaa. Vieraannuttamista tarkastellaan periaatteiden kautta, jotta voidaan hahmottaa sen haitallisuus lapsen oikeuksien näkökulmasta.
Oikeuskäytännöstä ilmenee, että vieraannuttamisen määritelmän täyttävä käyttäytyminen tunnistetaan, mutta samalla käsitettä pyritään välttämään. Sen sijaan perusteluissa käytetään ilmaisuja, jotka vastaavat lain sanamuotoa, kuten: ”ei ole myötävaikuttanut sopimuksen/päätöksen mukaisten tapaamisten toteutumiseen” ja ”kumpi vanhemmista kykenee paremmin asettamaan lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle”.
Tuomioistuimet korostavat lapsen mielipiteen aitoutta ja korostavat sen merkitystä lapsen edun määrittelemisessä. Samalla ne hyödyntävät aktiivisesti lakimuutoksen tuomia mahdollisuuksia lapsen ja vanhempien välisen suhteen tukemisessa.
Tutkielmassa vieraannuttamista pyritään hahmottamaan yleisten lapsioikeudellisten periaatteiden valossa, joihin viittaamalla pyritään hälventämään itse käsitteeseen liittyvää stigmaa. Vieraannuttamista tarkastellaan periaatteiden kautta, jotta voidaan hahmottaa sen haitallisuus lapsen oikeuksien näkökulmasta.
Oikeuskäytännöstä ilmenee, että vieraannuttamisen määritelmän täyttävä käyttäytyminen tunnistetaan, mutta samalla käsitettä pyritään välttämään. Sen sijaan perusteluissa käytetään ilmaisuja, jotka vastaavat lain sanamuotoa, kuten: ”ei ole myötävaikuttanut sopimuksen/päätöksen mukaisten tapaamisten toteutumiseen” ja ”kumpi vanhemmista kykenee paremmin asettamaan lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle”.
Tuomioistuimet korostavat lapsen mielipiteen aitoutta ja korostavat sen merkitystä lapsen edun määrittelemisessä. Samalla ne hyödyntävät aktiivisesti lakimuutoksen tuomia mahdollisuuksia lapsen ja vanhempien välisen suhteen tukemisessa.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4444]